Lukion jälkeistä välivuotta voi viettää monella tavalla. Hattulalainen Salli Sippola muutti lähes eristyksiin pienelle...
Synkät uutisaiheet ahdistavat lukijoiden lisäksi myös toimittajia – ”Uutisten seuraamisesta kieltäytyminen ei auta”
FAKTA
Kysely negatiivisista uutisista
- Kyselyä jaettiin Facebookissa Tampereen ja Turun puskaradioryhmissä.
- Kysely oli auki 16.11. ja 23.11. välisenä aikana.
- Kyselyyn vastasi 279 ihmistä, joista kolme neljäsosaa oli naisia.
- Vastanneista 48 prosenttia kertoi kiinnittävänsä erityistä huomiota negatiivisiin uutisiin
- Kyselyn vastaajista 52 prosenttia koki uutisten herättävän ahdistuksen ja pelon tunteita.
Moreenimedian kyselyyn vastanneista puolet kertoi kiinnittävänsä eniten huomiota kielteisiin uutisiin. Suurin osa vastaajista koki jatkuvien synkkien ja negatiivisten uutisaiheiden tuntuneen ahdistavilta, raskailta ja lamaannuttavilta. Vastaukset tulivat ilmi Moreenimedian tekemässä verkkokyselyssä, joka kartoitti negatiivisten uutisten vaikutuksia niiden kuluttajiin.
– Liika on liikaa, lopulta ei jaksa enää lukea yhtään aiheesta, jota kaikki tahot ovat tulvillaan, yksi kyselyn vastaajista kommentoi
– Välillä on tuntunut, että vähempikin riittäisi, vaikka samalla ymmärrän, että on tärkeä pysyä ajan tasalla tapahtumista, toinen vastaaja pohti.
Aamulehden toimittaja Saara Nyystilä kohtaa päivittäin työssään negatiivisia aiheita. Nyystilä työskentelee Aamulehdellä uutisten julkaisutiimissä. Hän kertoo vapaa-ajallaan yrittävänsä irrottautua uutisista kokonaan, sillä työpäivän aikana synkkiä aiheita tulee käsitelleeksi jo riittävästi.
Siinä missä lukijan on helppo todeta, että viikon uutissaldo on nyt täynnä, joutuu toimittaja pahimmassa tapauksessa vatvomaan samaa uutisaihetta viikosta toiseen. Tärkeät aiheet kuitenkin pysyvät tärkeinä, vaikka ahdistus aihetta kohtaan tuntuisi lamaannuttavalta.
– Yritän ajatella niin, että nyt teen tätä minun työtä, koska työt täytyy saada tehtyä, enkä niinkään voi pysähtyä miettimään sitä, kuinka kurjaa esimerkiksi Ukrainassa olevilla ihmisillä on, Nyystilä toteaa.
Kontekstointi on avain uutisahdistuksesta selviämiseen
Yleisradion vuorovaikutuspäällikkö Sami Koivisto uskoo konteksoinnin olevan avain uutisahdistuksesta selviämiseen. Kontekstoinnilla hän tarkoittaa sitä, että asioihin perehdytään riittävästi, jotta pystytään paremmin hahmottamaan suuremmat asiakokonaisuudet ja niiden merkitykset. Koivisto kokee, että tämä on tärkeä tehtävä niin toimittajille kuin lukijoillekin.
Koiviston mielestä toimittajille kuuluu aiheidensa riittävä kontekstointi, jotta lukijat saavat käsiinsä aiheesta mahdollisimman kattavan raportoinnin. Toisaalta lukijan tehtäväksi jää oman medialukutaidon kehittäminen niin, että ei luota tiedonsaantiaan vain yhden tahon käsiin.
Koiviston mukaan paras apu kontekstointiin on television ja radion ajankohtaisohjelmat, joissa yhteen aiheeseen pystytään pureutumaan kattavasti.
– Yksittäisissä verkkojulkaisuissa harvoin pystytään kysymään niitä kaikista isoimpia kysymyksiä, jotka auttavat hahmottamaan aiheiden laajaa kokonaiskuvaa.
Pään pensaaseen pistäminen ei auta
Moreenimedian kyselyssä selvisi, että vaikka synkät uutiset tuntuvat kuluttajista raskailta, puolet vastaajista ei kuitenkaan toivo enempää uutisia myönteisistä asioista.
Nyystilän mielestä on tärkeää jatkaa kattavaa uutisointia kaikista negatiivisimmista aiheista.
– Negatiivisten asioiden esille tuominen mahdollistaa sen, että niistä aiheista myös aletaan keskustelemaan. Siten edistetään myös sitä, että konkreettisia tekoja näitä negatiivisia asioita vastaan tapahtuu.
Koivistonkaan mukaan uutisten seuraamista ei pidä lopettaa niiden synkkyyden takia.
– Kokonaan uutisten seuraamisesta kieltäytyminen ei auta, sillä se on vähän kuin pistäisi pään pensaaseen. Olet hetken rauhassa, mutta kuitenkin joudut törmäämään niihin aiheisiin enemmin tai myöhemmin.
Toimittajien jaksamista pohdittava
Nyystilä kertoo kaikista rankimpien uutisten jääneen kirkkaimpana mieleen, sillä niiden synnyttävä tunnereaktio on ollut kaikista vahvin.
Vuorovaikutuspäällikkönä työskentelevä Koivisto uskoo, että on kaikkien etu, jos toimittajat saavat keskittyä kaikista raskaimpiin aiheisiin vain rajatun ajan. Koivisto korostaa erityisesti avoimen keskustelukulttuurin tärkeyttä toimituksessa. Työkulttuuri, jossa toimittajan odotetaan jaksavan loputtomiin, ei hänen mielestään kuulu enää tähän päivään.
– On ennen kaikkea tärkeää, että toimittaja, joka joutuu käsittelemään ahdistavia aiheita jatkuvasti, kokee luontevaksi mennä pyytämään apua heti, kun siltä tuntuu.
Vaikka Nyystilästäkin aiheet tuntuvat välillä raskailta, hän uskoo, että työ on merkityksellistä ja toimittajana ajetaan yhteiskunnan isompaa etua.
– Vaikka ummistaisimme silmämme niiltä ikäviltä asioilta, mitä maailmalla tapahtuu niin ne silti edelleen tapahtuvat. Journalismin tehtävä on esittää asiat ja maailma sellaisena, kuin ne ovat, hän kiteyttää.
TikTok koukuttaa käyttäjän ja seuraa sitten jokaista klikkausta – ”Meistä kerätään todella paljon tietoa, koska se on rahanarvoista kauppatavaraa”
Huoli yksityisyydestä nousee jatkuvasti esille, kun puhutaan sosiaalisen median sovelluksista. Omien henkilötietojen leviäminen on tiedostettu riski, jonka käyttäjät ottavat sovelluksia ladatessaan.
Ammattihakkeri ja tietoturva-asiantuntija Laura Kankaala F-securelta muistuttaa, että yritysten motivaatio kerätä käyttäjistään dataa liittyy lähes aina sovellusten haluun koukuttaa käyttäjä.
– Meistä kerätään todella paljon tietoa, koska se on rahanarvoista kauppatavaraa.
Algoritmit ja yksityiskohtainen tieto siitä, millaisia kuvia tai videoita käyttäjä katselee, on suoraa tietoa mainostajille ja sovellukselle.
Videosovellus TikTok on saanut paljon kritiikkiä tietosuojastaan.
Tutkimuksen mukaan TikTok seuraa käyttäjiensä liikkeitä sovelluksessa olevan koodin avulla. Jos käyttäjä avaa TikTokissa linkin, se avautuu automaattisesti sovelluksen omaan internetselaimeen. Samalla sovellus lataa seurantakoodin käyttäjän laitteelle. TikTok on kiistänyt käyttävänsä kyseistä koodia.
Käyttäjä saattaa olla eksyksissä
Kankaala kertoo, että tietomurtoja tapahtuu jatkuvasti. Sosiaalisen median kohdalla suurin uhka liittyy tietojen kalasteluun.
Tavallinen sosiaalisen median käyttäjä saattaa olla eksyksissä useita sivuja pitkän käyttöehtolistan kanssa.
Rikolliselle päätynyttä sometiliä on todella vaikea saada jälkikäteen takaisin.
Laura Kankaala
Sovellusten tietoturvasta kannattaa huolehtia esimerkiksi käyttämällä tarpeeksi vahvoja salasanoja ja kaksivaiheista tunnistautumista, Kankaala ohjeistaa.
– Rikolliselle päätynyttä sometiliä on todella vaikea saada jälkikäteen takaisin.
Sosiaalisen median nopea kehitys on haaste tietoturvalle
Tietoturvasta puhutaan Kankaalan mukaan paljon, mutta usein sisältö on vaikeasti tavoitettavissa tai suunnattu yrityksille.
Euroopan unionin vuonna 2016 julkaisema tietosuoja-asetus General Data Protection Regulation (GDPR) määrittelee, että sovellusten keräämät tiedot pitäisi olla käyttäjälle ymmärrettäviä ja helposti löydettävissä.
Usein selostetta tai tarkkaa tietoa siitä, mihin kaikkialle käyttäjän tietoja päätyy, ei kuitenkaan löydy.
Sosiaalisesta mediasta on tullut kokonaisvaltainen osa ihmisten elämää, ja muutos on tapahtunut nopeasti. Tietoturvakysymyksiin pitää löytää lisää tapoja reagoida, Kankaala tähdentää.
– Rikollisuus, mikä löytyy internetistä ja sosiaalisesta mediasta, on uudenlaisempaa rikollisuutta.
Mitä Tampereen yliopiston opiskelijat ajattelevat sosiaalisen median sovellusten tietosuojasta? Lue Moreenimedian gallup aiheesta tästä.
Jääkiekkoilija Jessi Helin painaa pitkää päivää – treenien ja pelien lisäksi täytyy käydä myös töissä
Jessi Helin, 19, vastaa videopuheluun kotonaan Espoossa. Hän huikkaa hakevansa vähän vaatetta ja palaa kuvaruutuun joukkueensa sinisessä hupparissa. On sunnuntai ja urheilijalla edessä harvinainen vapaapäivä. Helin lähtee kuitenkin jäähallille katsomaan naisten liigapeliä.
Helin pelaa Kiekko Espoon naisten akatemiassa mestistä, eli toisiksi korkeinta sarjaa, hyökkääjänä numerolla 64. Arki on täyttä, sillä urheilemisen lisäksi hän työskentelee päiväkodissa, ohjaa luistelukoulua ja valmentaa alle 8- ja 10-vuotiaita. Huumorintajuinen Helin on valmennettaviensa keskuudessa erittäin pidetty.
Helinin uran vaiheet
Helin aloitti 7-vuotiaana Tapparan poikien kiekkokoulussa Tampereella. Monia joukkuelajeja harrastanut Helin valitsi jääkiekon, koska se tuntui heti omalta ja tarjosi aktiiviselle lapselle riittävästi haastetta.
– Jalkapallo oli vähän tylsää, kun siinä ei saanut taklata. Enhän minä ymmärtänyt, ettei 7-vuotias tyttö saa taklata jääkiekossakaan.
Tapparasta Helin siirtyi Ilveksen tyttökiekkoon. Parhaita muistoja ovat ensimmäiset turnausmitalit: pääsi pelaamaan ja voittamaan samanhenkisten tyyppien kanssa.
– Ei ollut enää sellaista, että kaikille jaettiin mitalit säälistä.
Helinin idoleita ovat nykyään valmentajana toimiva Venla Hovi sekä Tapparasta ponnistanut, ammattiuraa Ruotsissa pelaava Petra Nieminen. Helin mainitsee myös tuttunsa Aleksander Barkovin, josta puhuu lempinimellä Sasha. Esikuvia löytyi kotoakin, sillä Helinin isä ja isoveli pelasivat kiekkoa. Vanhemmat ovat olleet harrastuksen mahdollistajina korvaamattomia.
Ilveksestä Helin siirtyi Kooveen naisiin ja jatkoi HPK:n riveihin. Muutto ensin Hämeenlinnaan ja sen jälkeen Espooseen loi etäisyyttä perheeseen ja kavereihin, eikä aikaa kotona käymiseen juuri löydy.
– Välillä joutuu luopumaan, kun ei ilman kiekkoa osaa olla. Onneksi ystäviä löytyy joukkueesta.
Naisten jääkiekossa on vielä parannettavaa
Pelaaminen on kallista. Helinin mukaan keskiverto kausimaksu on noin 2 000 euroa, lisäksi täytyy ostaa varusteita. Liigassa pelaaminen ei välttämättä maksa, ja kovatasoiset maajoukkuepelaajat voivat hakea tukia. Kiekolla ei naispelaaja kuitenkaan kotimaassa voi itseään elättää. USA:ssa, Kanadassa ja Ruotsissa on toisin.
– Ei niin, että tulen treeneihin, kun töiltä ehdin. Siellä treenit ovat se työ.
Naiskiekko on Helinin mukaan mennyt Suomessakin eteenpäin, mutta paljon on kehitettävää. Miespelaajat keskittyvät kokopäiväisesti treenaamiseen. Lisäksi poikien ja miesten pelaaminen saa mediassa naisia enemmän näkyvyyttä. Helinistä olisi kiva, jos naiskiekosta puhuttaisiin ihan jääkiekkona.
Joskus on väitetty, ettei naisten kiekko ole mielenkiintoista, koska siinä ei taklata. Ruotsissa taklaaminen sallittiin tällä kaudella, ja Helin toivoo samaa myös Suomeen. Ei siksi, etteikö pelaaminen olisi mielenkiintoista muutenkin, vaan koska silloin valmennettaisiin ottamaan iskuja oikeaoppisesti vastaan, jolloin ei sattuisi niin usein, hän pohtii. Helin sai taannoin pahan osuman päähän, kun vastustaja törmäsi häneen kyynärpäät edellä. Helin toivoo ymmärrystä sille, miten kovaa ja teknistä pelaaminen on sukupuolesta riippumatta.
Joukkueissa tärkeintä on yhteenkuuluvuus ja hyvät taustajoukot. Jääkiekkoa harrastusvalintana pohtiville perheille Helin haluaa sanoa, että päästäkää rohkeasti lapset kokeilemaan.
– On tärkeää etsiä ja toteuttaa unelmiaan miettimättä liikaa, mitä muut ajattelevat.
Juuso Savilaakson analyysi: Kun Pillupäiväkirjat närästää, aletaan leikata Ylen budjetista
Tulisiko Ylen budjettia leikata vai ei? Tämä kysymys on aiheuttanut viime vuosina toistuvasti polarisaatiota journalismia koskevassa poliittisessa keskustelussa. Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva julkaisi loppuvuodesta 2022 kyselytutkimuksen, jonka mukaan yli puolet kansalaisista olivat valmiita leikkaamaan Ylen budjetista. Lähestyvien eduskuntavaalien alla aiheesta on muotoutunut myös vaalikysymys. Konkretiaa pöytään toivat niin ikään loppuvuodesta 2022 julkaistut kokoomuksen ja perussuomalaisten varjobudjetit, joissa Ylen budjettia oltiin leikkaamassa yli sadalla miljoonalla eurolla.
Siinä missä oikeistolaisten oppositiopuolueiden motiivina Ylen budjetin leikkaamiseen on mainittu esimerkiksi vihervasemmistolaisuutta painottavaksi koettu tarjonta, liikkuvat muun kansan keskuudessa myös toisenlaiset aiheet. Esimerkiksi Twitterissä Ylen sisältöä on kritisoitu luonnehtimalla sitä ”hömppämäiseksi” tai turhaksi. Suoratoistopalvelu Yle Areenaa on arvosteltu, ja etenkin sen tuottama sarja ”Pillupäiväkirjat” ja Miisa Nuorgamista kertova dokumentti ”Katkeamaton” ovat saaneet osakseen kritiikkiä. Yle-veroa maksavat kansalaiset joutuvat ikään kuin kantamaan kortensa kekoon mediayhtiön puolesta, joten turhaksi koettu sisältö aiheuttaa helposti närkästystä. Ylen budjettikiistan synnyttämien argumenttien taakse katsottaessa huomataan, että sen todellisena aiheuttajana on journalismin laajempi kehityskulku.
Mediakentän digitaalinen murros on kehittänyt journalismia kohti entistä yleisölähtöisempää suuntaa. Penseä ja välinpitämätön suhtautuminen yleisöön on jätetty taakse, ja toimittajat kokevat kasvavissa määrin tehtäväkseen yleisön ottamisen mukaan journalistiseen prosessiin sekä median kuluttajien palvelemisen. Tässä yhteydessä ”kuluttaja” on tärkeä avainsana, sillä yleisö nähdään nimenomaan joukkona, jolle halutaan tarjota kiinnostavaa ja viihdyttävää sisältöä.
Etenkin Yle Areena pyrkii tarjoamaan katsojilleen mielenkiintoista, usein jopa huomiota herättävää sisältöä, ja laajan budjettinsa ansiosta se onnistuu pitämään tarjontansa myös monipuolisena. Areenan kohusarjoja kritisoivat käyttävät argumentteinaan muun muassa sisällön vähäistä kiinnostavuutta tai tarpeellisuutta, mutta tilastot puhuvat toista: esimerkiksi jo edellä mainitut sarjat ”Pillupäiväkirjat” ja ”Katkeamaton” ovat kumpikin keränneet Areenassa satoja tuhansia näyttökertoja. Yle on siis onnistunut luomaan sisältöä, joka vetää kuluttajien huomiota puoleensa.
Journalismin kehittyessä moninaistuvat myös käsitykset siitä, mikä sen teossa on tavoiteltavaa. Ylen budjetin leikkaamista kannattava kansanosa näkee journalismin yhteiskunnallisen roolin perinteitä kunnioittavalla tavalla. He uskovat, että etenkin verovaroin rahoitetun journalistisen sisällön tulee olla asiapitoista ja että esimerkiksi viihteellisyyden tulisi jäädä vähemmälle. Toisaalta Yleä puolustavat ovat omaksuneet modernimman näkemyksen journalismista. Siinä toimittajan rooli on kehittynyt palvelijamaisempaan, yleisöä viihdyttävämpään ja osallistavampaan suuntaan. Lopulta kysymys on ihanteita koskevista mielipide-eroista, mutta toisaalta yleisölähtöisen sisällön menestys pakottaa konservatiivisemmankin kuluttajan miettimään, mitä pöytään tuotavaa yleisön mieltymykset huomioon ottavalla journalismilla on.
Mitä pohditaan rauhanliikkeessä, kun Euroopassa soditaan ja Suomi liittyy Natoon? – ”Väkivallattomuus ei koskaan ole naiivia”
Rauhanaktivisti Timo Virtala kannusti ajattelemaan boksin ulkopuolelta ja käyttämään mielikuvitusta. Itse hän visioi Naton hajottamista Venäjän hyökkäyssodan lopettamiseksi.
Samassa yhteydessä tehtäisiin sopimus, maailmanjärjestys, johon Venäjäkin olisi tyytyväinen – ei myönnytyksenä, vaan aidosti järjestelmänä, joka toimisi.
– Kaikessa yksinkertaisuudessaan, naiivisti, tehdään sopimus: että nämä ovat ne rajat mitä kunnioitetaan, nämä ovat itsenäiset valtiot, ja jokainen armeija pysyy omalla puolellansa. Jos jonkun armeija menee toisen puolelle, niin kaikki muut hyökkäävät sen kimppuun, joka hyökkäsi. Tai jotain realistisempaa.
Timo Virtala, joka rauhanaktivistiroolinsa lisäksi tunnetaan myös sosiologina ja tietokirjailijana, oli keskiviikkoiltana 23.11. keskustelemassa poliitikko ja rauhanlähettiläs Rahim Alizadan kanssa Tampereen pääkirjastossa järjestetyssä Metso Talk -tilaisuudessa. Käsittelyssä olivat rauhanliike ja sen tila nykytodellisuudessa, Suomen asevelvollisuusjärjestelmä ja Nato.
Sekä Virtala että Alizada ovat mukana rauhanjärjestö Sadankomitean toiminnassa. 1960-luvulla perustetun järjestön työnsarka ei ole alkuajoista vähentynyt, vaan tilanne on Alizadan mukaan nyt aiempaakin pahempi. Pakolaisten määrä maailmassa on tänä vuonna ensimmäisen kerran ylittänyt sadan miljoonan rajan. Merkittäviä syitä pakolaisuudelle ovat sodat ja väkivaltaisuudet.
Virtala kertoi, että Sadankomitea ja Rauhanliitto ovat vuosikymmenten ajan kritisoineet Putinin ajamaa kehitystä ja pyrkineet toiminnallaan edistämään lehdistönvapautta, vähemmistöjen oikeuksia, avoimuutta ja moniäänisyyttä. Tilanne Venäjällä on kuitenkin mennyt täysin päinvastaiseen suuntaan.
Sota vei aluksi innon rauhantyöhön
Nyt käynnissä olevan Venäjän hyökkäyssodan kaltaiset sodat – sodat, joissa valtio hyökkää toiseen ja haluaa laajentaa alueitaan – olivat Virtalan mukaan käyneet toisen maailmansodan jälkeen harvinaisiksi, ja siksi sodan syttyminen olikin monelle suuri yllätys ja pettymys.
– Ensimmäinen reaktio oli järkytys ja jonkin asteinen lamaantuminen, Virtala kuvaili omia tuntemuksiaan.
– Intoni tehdä rauhantyötä meni ensimmäisten päivien aikana nollaan. Ei huvittanut tehdä yhtään mitään.
Sittemmin puhti on palannut.
Nyt rauhanliike on Virtalan mukaan monista asioista samaa mieltä kuin suomalaisten enemmistö, media, hallitus ja oppositio: Venäjän hyökkäys on tuomittava, ukrainalaisia on autettava, kansainvälistä oikeutta on kehitettävä ja sotiminen saatava loppumaan.
Nato, venäläisten turistiviisumit ja raja-aidan rakentaminen sen sijaan ovat kiistanalaisempia aiheita, myös rauhanliikkeen sisällä.
Käsiä ei noussut, kun Metson yleisöltä kysyttiin, ovatko väkivallattomuus ja pasifismi nykytilanteessa alkaneet tuntua naiiveilta. Samaa vakuuttivat keskustelijat.
– Väkivallattomuus ei koskaan ole naiivia, Virtala sanoi.
– Ajatus, ettei pahuutta voi voittaa pahuudella, siihen tarvitaan rakkautta, ja että väkivalta aina tuo pelkoa, vihaa, katkeruutta ja kostonhimoa – minusta tämä on loogisesti päätelty. Ja sitten toisaalta, käytännön tasolla, voi olla, että itse päätyisin eri ratkaisuun, jos olisin ukrainalainen tällä hetkellä. Voi olla, että tarttuisin aseeseen.
– Olen sillä kannalla, että väkivalta on jossain ääritilanteessa oikeutettua, ja Suomella on oikeus käyttää väkivaltaa, jos tänne joku väkivalloin hyökkää, Virtala ilmoitti.
Maanpuolustustahto vähentynyt ja kasvanut
Asevelvollisuudesta keskusteltaessa esille tuli Suomen mallin harvinaisuus. EU:ssa vastaavanlainen yleinen asevelvollisuus on käytössä vain Virossa, Kreikassa ja Kyproksella. Järjestelmän muuttamisen – vapaaehtoiseksi kaikille tai pakolliseksi kaikille sukupuolille – Virtala näki nykytilanteessa käytännössä mahdottomana.
Armeija ei pystyisi ottamaan vastaan 20 000 ylimääräistä alokasta vuosittain, ja toisaalta täydelle vapaaehtoisuudelle ja siitä seuraavalle armeijan pienenemiselle ei löydy eduskunnasta tukea.
Sukupuolten välinen epätasa-arvo on kuitenkin nykymallin ongelma, Alizada sanoi.
– Vaikka on demokratia, on tällaisia asioita, joihin ihmisiä pakotetaan.
Virtala arveli tämän olevan yksi syistä, jonka vuoksi muualla Euroopassa mallista on luovuttu.
– Ei katsota, että tällainen kuuluu enää moderniin oikeusvaltioon.
Reservistä eronneiden määrä on viime vuosien muutamasta sadasta noussut tänä vuonna jo viiteen tuhanteen. Virtala huomautti, että Suomessa on kuitenkin noin 900 000 armeijan käynyttä alle 60-vuotiasta, joista nyt siis 5 000 on poistunut reservistä.
Alizada arveli syyksi haluttomuuden sotimiseen.
Virtala nosti esiin myös vastakkaisen ilmiön, eli kasvaneen maanpuolustustahdon, joka näkyy muun muassa vapaaehtoisten maanpuolustuskurssien osanottajamäärissä.
Ihmiskunnan neljä suurinta haastetta
Epävakaassa turvallisuustilanteessa useat maat kasvattavat puolustusbudjettejaan tuntuvasti ja ostavat lisää aseita turvakseen. Virtala kaipasi puhetta kokonaisturvallisuudesta.
– Mikä on se ratkaisu, millä tuotaisiin turvallisuutta koko Euroopalle ja maailmalle, ja mikä olisi se ratkaisu, johon Venäjä tulisi mukaan?
Virtala pohti, että Nato olisi pitänyt hajottaa jo kylmän sodan päätyttyä tai vaihtoehtoisesti ottaa Venäjä siihen mukaan.
Alizada muistutti, että Turkki pommittaa parhaillaan kurdialueita.
– Ja koska se on Nato-maa, eihän sille kukaan voi sanoa mitään.
Natoon liittymisen myötä Suomessa pitäisi Virtalan mielestä alkaa puhua ydinaseista.
– Laitan ihan samaan kategoriaan pandemian, ydinaseet, ilmastonmuutoksen ja lajikadon. Tässä on neljä ihmiskunnan suurinta haastetta tällä hetkellä, Virtala sanoi.
Alizada toivoi, että Nato-Suomi pitäisi kiinni maineestaan ihmisoikeuksien ja rauhanprosessien edistäjänä.
– Meidän täytyy miettiä tarkkaan, miten lähdemme Natoon ja minkälaisia vaatimuksia laitamme pöytään, Alizada sanoi.
Mutta se rauha. Mitä se sotaa Afganistanista Suomeen paenneelle Rahim Alizadalle merkitsee?
– Se on enimmäkseen tunne. Että sä voit tehdä sitä mitä sä haluat, sä voit elää miten sä haluat ja edistää sulle tärkeitä asioita.
Metso Talk on Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen, Tampereen kaupungin nuorisopalveluiden, kaupunkikulttuuriyksikön ja pääkirjasto Metson yhteistyössä toteuttama kolmiosainen keskustelusarja, jossa keskustellaan ajankohtaisista aiheista.