Fyysistä parisuhdeväkivaltaa vähintään kerran on kokenut kolmasosa naisista ja kuudesosa miehistä. Henkistä väkivaltaa...
Vain harva maahanmuuttaja työllistyy TE-toimistojen kautta – töitä saa kysymällä työnantajalta itse
Maahanmuuttajat työllistyvät Suomessa tehokkaimmin kysymällä töitä suoraan työnantajalta, ja moni saa töitä ystävien tai tuttavien kautta. Näihin tuloksiin päätyi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), kun se tutki maahanmuuttajien työllistymisväyliä Suomessa vuosina 2018–2019.
28 % tutkimukseen vastanneista työllistyi kysymällä suoraan työantajalta, kun taas TE-toimistojen kautta työllistyi vain viisi prosenttia.
THL:n vierailevan tutkijan Manu Jalosen mukaan ei tiedetä, miksi tutkimuksen osallistujista niin harva työllistyi TE-toimistojen kautta. Hän pitää mahdollisena, että osallistujat ovat saaneet TE-toimistoilta tukea ja neuvoja työnhakuun, vaikka lopullinen työllistyminen on tapahtunut muuta kautta.
THL:n suunnittelijan Sanna Nykäsen mukaan maahanmuuttajat ovat korkeasti koulutettuja, kielitaitoisia sekä motivoituneita ja kyvykkäitä työntekoon. Tutkimuksesta ei selviä, miksi suoraan työnantajalta kysyminen on ollut yleisin tapa saada töitä. Jalosen mukaan yksilön aktiivisuus työnhaussa tuottaa usein hyviä tuloksia.
– Ehkä työmarkkinat ovat menossa yhdenvertaisempaan suuntaan. Kun näin moni tutkimuksen vastaajista sai työpaikan itse kysymällä, on se viesti siitä, että työpaikat ovat kaikkien saatavilla, toteaa Jalonen.
Tutkimuksessa kävi ilmi, että eri maista lähtöisin olevien työllistymisväylät vaihtelevat. Virosta lähtöisin olevat työllistyivät ystävien ja tuttujen kautta muita taustaryhmiä useammin.
Tutkimuksessa ei selvitetty syy- ja seuraussuhteita, mutta Jalonen arvelee, että virolaistaustaiset ovat ehtineet luoda paljon Suomesta lähtömaahan yltäviä verkostoja, koska Virosta on tultu Suomeen työn perässä jo vuosikymmeniä.
– Tämä tutkimus on hyvä tarkastelemaan nykytilannetta, mutta jos halutaan saada vastauksia spesifeihin asioihin, niin pitäisi ehdottomasti tehdä jatkotutkimusta siitä, mitkä tekijät milläkin tavalla työllistymiseen vaikuttavat.
Jatkuva musiikin kuuntelu eristää ympäristöstä, mikä on monelle helpotus: ”Yksinäiselle hiljaisuus voi olla pelottavaa”
Äänipalveluiden jatkuva kuuntelu kertoo yhteiskunnan suorituskeskeisyydestä, arvioi Jyväskylän yliopiston musiikkitieteen apulaisprofessori Henna-Riikka Peltola.
– Yhteiskunnan tehokkuuden ihanne johtaa siihen että, kuunnellaan musiikkia ja podcasteja samalla, kun tehdään jotain muuta. Silloin tulee olo, että on saanut tehtyä paljon kerralla.
Taustaäänten haluaminen elämään voi kertoa myös siitä, että on vaikea olla hiljaisuudessa eikä oikein siedä tylsyyttä. Peltola arvioi, että aina on ollut ihmisiä, jotka eivät siedä toimettomuutta, mutta nykyään erilaiset viihdykkeet mahdollistavat tylsyyden välttelemisen uudella tavalla.
– Monille on vaikea olla omien ajatustensa kanssa ja kestää paikallaanoloa.
Uskon, että vaatimus hiljaisuudesta kasvaa, toivottavasti.
Äänipalveluista apua yksinäisyyteen
Peltolan mukaan jatkuva kuulokkeiden käyttö esimerkiksi perheen kesken voi eristää ja vaikeuttaa sosiaalisia suhteita, sillä kuulokkeet päässä ihmiset eivät ole yhtä vastaanottavaisia ja läsnä tilanteessa. Sosiaaliset suhteet voivat jäädä huomiotta. Toisaalta Peltola painottaa myös sitä, että äänipalvelut voivat tuoda helpotusta esimerkiksi yksinäisyyteen.
– Musiikkia tai puhetta kuunnellessa voi tulla tunne siitä, että jokin toinenkin on tilassa läsnä. Yksinäiselle hiljaisuus voi olla pelottavaa.
Jatkuva kuulokkeilla kuunteleminen voi kuitenkin johtaa huomaamatta kuulovaurioihin, joita Peltola pitää hyvin vakavana ongelmana.
Vastatrendi tulevaisuudessa mahdollinen?
Äänipalvelut ovat olleet suuressa nosteessa muutamien vuosien ajan, mutta tämä trendi ei ole todennäköisesti ikuinen. Peltola uskoo silti, että myös tulevaisuudessa tulee olemaan ihmisiä, jotka kulkevat kuulokkeet korvilla aina kun mahdollista.
Vaikka kuulokkeet tuskin ovat katoamassa, Peltola uskoo, että vastatrendinä hiljaisuutta aletaan taas arvostamaan ja vaalimaan.
– Uskon, että vaatimus hiljaisuudesta kasvaa, toivottavasti.
Lue tamperelaisten kuuntelutottumuksista Moreenimedian gallupista täältä.
Kung Fu Pandaa rakastanut Mira Sjövall päätti jo lapsena, että hänestä tulee ninja
Ensimmäistä kertaa Mira Sjövall asteli taekwon-do-harjoituksiin 9-vuotiaana. Ajatus kamppailulajin aloittamisesta sai alkunsa Kung Fu Panda -elokuvia katsoessa.
Sjövall innostui lajista jo ensimmäisissä treeneissä, mutta harjoittelu oli loppua lyhyeen, kun hänen kaverinsa ei saapunutkaan enää seuraaviin harjoituksiin. Taekwon-do tempaisi kuitenkin Sjövallin mennessään, ja matka lajin parissa on jatkunut vielä tähän päivään asti.
Tekemisen ilo on pysynyt mukana Sjövallin koko uran ajan, mutta päämääränä on ollut alusta asti myös menestyä lajissa. Tampereella 4.–10. syyskuuta järjestetyt MM-kisat olivat hänen uransa kohokohta.
– MM-kisoihin on valmistauduttu monta vuotta. Kisat asetettiin päätavoitteeksi vuonna 2020.
Sjövall lähti tavoittelemaan maailmanmestaruutta sekä liikesarjassa että ottelussa. Tuplakulta kuulosti alkuun hurjalta tavoitteelta, mutta kova työ ja urheilijan päättäväisyys siivittivät voittoon molemmissa lajeissa.
– En ole vielä oikein osannut sisäistää, mitä tuli tehtyä.
Matka kohti MM-kisoja on ollut vaiheikas. Erityisen siitä on tehnyt se, että sama valmentaja on pysynyt rinnalla ensimmäisestä treenipäivästä lähtien. Vuosien varrella Sjövallin ja valmentajan välille on kehittynyt tärkeä ja luottamuksellinen suhde.
Korjattu 22.9. klo 15.59: Jutussa kerrottiin aiemmin virheellisesti MM-kisojen ajankohdaksi 4.-9. syyskuuta. Juttuun korjattu oikeaksi ajankohdaksi 4.-10. syyskuuta.
Juuso Savilaakson analyysi: Kun Pillupäiväkirjat närästää, aletaan leikata Ylen budjetista
Tulisiko Ylen budjettia leikata vai ei? Tämä kysymys on aiheuttanut viime vuosina toistuvasti polarisaatiota journalismia koskevassa poliittisessa keskustelussa. Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva julkaisi loppuvuodesta 2022 kyselytutkimuksen, jonka mukaan yli puolet kansalaisista olivat valmiita leikkaamaan Ylen budjetista. Lähestyvien eduskuntavaalien alla aiheesta on muotoutunut myös vaalikysymys. Konkretiaa pöytään toivat niin ikään loppuvuodesta 2022 julkaistut kokoomuksen ja perussuomalaisten varjobudjetit, joissa Ylen budjettia oltiin leikkaamassa yli sadalla miljoonalla eurolla.
Siinä missä oikeistolaisten oppositiopuolueiden motiivina Ylen budjetin leikkaamiseen on mainittu esimerkiksi vihervasemmistolaisuutta painottavaksi koettu tarjonta, liikkuvat muun kansan keskuudessa myös toisenlaiset aiheet. Esimerkiksi Twitterissä Ylen sisältöä on kritisoitu luonnehtimalla sitä ”hömppämäiseksi” tai turhaksi. Suoratoistopalvelu Yle Areenaa on arvosteltu, ja etenkin sen tuottama sarja ”Pillupäiväkirjat” ja Miisa Nuorgamista kertova dokumentti ”Katkeamaton” ovat saaneet osakseen kritiikkiä. Yle-veroa maksavat kansalaiset joutuvat ikään kuin kantamaan kortensa kekoon mediayhtiön puolesta, joten turhaksi koettu sisältö aiheuttaa helposti närkästystä. Ylen budjettikiistan synnyttämien argumenttien taakse katsottaessa huomataan, että sen todellisena aiheuttajana on journalismin laajempi kehityskulku.
Mediakentän digitaalinen murros on kehittänyt journalismia kohti entistä yleisölähtöisempää suuntaa. Penseä ja välinpitämätön suhtautuminen yleisöön on jätetty taakse, ja toimittajat kokevat kasvavissa määrin tehtäväkseen yleisön ottamisen mukaan journalistiseen prosessiin sekä median kuluttajien palvelemisen. Tässä yhteydessä ”kuluttaja” on tärkeä avainsana, sillä yleisö nähdään nimenomaan joukkona, jolle halutaan tarjota kiinnostavaa ja viihdyttävää sisältöä.
Etenkin Yle Areena pyrkii tarjoamaan katsojilleen mielenkiintoista, usein jopa huomiota herättävää sisältöä, ja laajan budjettinsa ansiosta se onnistuu pitämään tarjontansa myös monipuolisena. Areenan kohusarjoja kritisoivat käyttävät argumentteinaan muun muassa sisällön vähäistä kiinnostavuutta tai tarpeellisuutta, mutta tilastot puhuvat toista: esimerkiksi jo edellä mainitut sarjat ”Pillupäiväkirjat” ja ”Katkeamaton” ovat kumpikin keränneet Areenassa satoja tuhansia näyttökertoja. Yle on siis onnistunut luomaan sisältöä, joka vetää kuluttajien huomiota puoleensa.
Journalismin kehittyessä moninaistuvat myös käsitykset siitä, mikä sen teossa on tavoiteltavaa. Ylen budjetin leikkaamista kannattava kansanosa näkee journalismin yhteiskunnallisen roolin perinteitä kunnioittavalla tavalla. He uskovat, että etenkin verovaroin rahoitetun journalistisen sisällön tulee olla asiapitoista ja että esimerkiksi viihteellisyyden tulisi jäädä vähemmälle. Toisaalta Yleä puolustavat ovat omaksuneet modernimman näkemyksen journalismista. Siinä toimittajan rooli on kehittynyt palvelijamaisempaan, yleisöä viihdyttävämpään ja osallistavampaan suuntaan. Lopulta kysymys on ihanteita koskevista mielipide-eroista, mutta toisaalta yleisölähtöisen sisällön menestys pakottaa konservatiivisemmankin kuluttajan miettimään, mitä pöytään tuotavaa yleisön mieltymykset huomioon ottavalla journalismilla on.
Faktantarkistus: Kristallipuolueen ehdokkaan väite Suomen hiilinegatiivisuudesta ei pidä paikkaansa
Maaliskuun 21. päivä kristallipuolueen eduskuntavaaliehdokas Kristiina Benjaminsson julkaisi omalla Facebook-seinällään postauksen, jossa hän sanoo Suomen olevan Nasan tutkimuksen mukaan hiilinegatiivinen maa. Tämän takia hänen mielestään metsähakkuiden rajoittaminen ilmastopäästöjä poistavien hiilinielujen kasvattamiseksi ei ole välttämätöntä.
Sitran luonnon ja talouden johtava asiantuntija Mariko Landström kertoo, että hiilinegatiivisuudella tarkoitetaan tuotteen, yrityksen, kunnan tai valtion hiiltä ilmakehästä poistavaa nettovaikutusta, joka estää tai hidastaa ilmastonmuutosta. Hiiltä sidotaan tällöin enemmän kuin sitä päästetään ilmakehään, eli päästöt ovat negatiiviset. Tämä ei Suomessa vielä toteudu.
Suomessa päästöjä voidaan laskea tuotantoperusteisesti tai kulutusperusteisesti. Virallinen tapa on tuotantoperusteinen, jossa lasketaan alueella konkreettisesti syntyviä päästöjä, riippumatta siitä, missä syntyvät tuotteet tai energia lopulta kulutetaan.
– Suomen maantieteellisellä alueella tuotetut ilmastopäästöt olivat 2021 nettona noin 48 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia.
– Kulutusperäiset päästöt taas kuvaavat tietyssä maassa käytettyjen tavaroiden ja palveluiden sekä tehtyjen investointien elinkaarisia ympäristövaikutuksia.
Landströmin mukaan kulutusperäisiä päästöjä ei tarkastella vuosittain, mutta vuodelle 2015 Suomen kulutusperusteisten päästöjen on arvioitu olevan 73,4 Mt.
Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan Suomen hiilikädenjälki on 63 miljoonaa tonnia päästövähennyksiä. Hiilikädenjäljellä tarkoitetaan sitä, kuinka paljon Suomesta ulkomaille viedyt tuotteet vähentävät päästöjä kohdemaissa verrattuna keskivertoihin vastaaviin tuotteisiin.
– Hiilikädenjälki on suurempi kuin Suomen päästöt omalla alueellaan, mutta lukuja ei ole tarkoitus ynnätä yhteen. Hiilikädenjälki ei hyvitä Suomen omia päästöjä, mutta kertoo toki sen, että Suomessa tuotanto on globaalia keskiarvoa vähäpäästöisempää – ja että suomalaisille ratkaisuille on kysyntää muuallakin, Landström kertoo.
Landströmin mukaan Suomi voi tulevaisuudessa olla hiilinegatiivinen maa ja tämä tavoite on kirjattu myös Suomen ilmastolakiin.
– Tällöin Suomen maantieteellisellä alueella hiiltä sidottaisiin ilmasta enemmän kuin sinne vapautetaan. Tämä onnistuisi vähentämällä päästöjä ja vahvistamalla hiilensidontaa.
Nasan tutkimus ei kumoa Suomen omia päästömittauksia
Moreenimedia kysyi Benjaminssonilta perusteluita hänen Facebookissa esittämälleen väitteelle. Benjaminsson lähetti sähköpostissa linkin Nasan tutkimukseen, johon hän viittaa postauksessaan sekä linkin Perussuomalaiset rp:n puoluelehden Suomen Uutisten artikkeliin aiheesta.
Nasan tekemän satelliittimittauksen mukaan Suomi on hiilinielu, sillä se imi enemmän hiilidioksidia kuin päästi vuosina 2015–2020. Tämä vaikuttaa kuitenkin olevan ristiriidassa Suomen omien mittausten kanssa, joiden mukaan Suomi ei ole lähelläkään hiilinegatiivisuutta. Helsingin Sanomat teki 21.3. aiheesta artikkelin, jossa tutkimuksen pääkirjoittaja Brendan Byrne kertoo, että Nasan mittauksen virhemarginaali on niin suuri, että Suomen oma mittaustulos mahtuu sen sisään. Näin ristiriitaa ei todellisuudessa ole.
Helsingin Sanomien aikaisemmassa artikkelissa 15.3. on haastateltu suomalaisia tutkijoita, jotka antavat lisää syitä mittaustulosten eroille. Muun muassa puiden hakkuu ja hakkuiden laskutapa voivat aiheuttaa eriävän mittaustuloksen.
Artikkelissa mainittu toinen merkittävä mittaustulosten erottava tekijä on, että Nasan satelliitti mittaa vaan hiilidioksidia. Metaanipäästöjä ei ole laskettu. HS:n artikkelin mukaan metaani on lyhyellä aikavälillä monikymmenkertaisesti hiilidioksidia vahvempi kasvihuonekaasu. Suomen kannalta metaani on merkittävä tekijä päästöjä laskettaessa, sillä Suomesta löytyy paljon turvemaata.
Suomalaisten laskelmien mukaan Suomi ei ole vielä hiilinegatiivinen maa. Nasan tekemä tutkimus ei kumoa Suomen päästölaskelmia, koska laskelmissa mitataan erilaisia asioita ja koska Nasan tutkimuksen virhemarginaali on suuri.
Tämä juttu on osa Moreenimedian faktantarkistusjuttujen sarjaa, jossa journalistiikan opiskelijat perkaavat eduskuntavaaliehdokkaiden väitteiden totuusarvoa.