Helsinki-Riihimäki-Tampere väliä kulkeva R-juna on suosittu kulkuneuvo, mutta on herättänyt keskustelua sen turvallisuudesta...
Alle kolmannes nuorista luottaa tekoälyyn, iäkkäät kriittisimpiä – ”Kyllä tässä on kohtalaisen iso työ edessä”
Suomalaiset nuoret luottavat tekoälyn luomaan sisältöön vanhempia ikäryhmiä enemmän. Luottamus ei silti ole nuortenkaan parissa merkittävää, sillä vain noin 30 prosenttia 18–24-vuotiaista kertoo luottavansa sisältöön. Yli 65-vuotiailla sama luku on alle kymmenen prosenttia. Tulokset tulevat ilmi Digi- ja väestötietoviraston (DVV) tuoreesta Digiturvabarometrista.
DVV:n johtavan erityisasiantuntijan Kimmo Rouskun mukaan taustalla vaikuttavat sukupolvien väliset erot. Nuorille digimaailma on lähtökohtaisesti tutumpi, ja tekoälyyn on voitu tutustua esimerkiksi sosiaalisen median kautta. Vanhemmille ikäluokille ilmiö voi olla vieraampi.
– Yleensä nuoret suhtautuvat luottavaisemmin, oli kyseessä mikä tahansa digimaailman ilmiö tai palvelu. Mitä vanhempi henkilö on kyseessä, sitä varovaisemmin suhtaudutaan kaikkeen uuteen, Rousku tiivistää.
Luottamus rakentuu kokemusten kautta
Rousku pitää kriittisyyttä hyvänä asiana, mutta kannustaa rohkeuteen. Hänen mukaansa luottamus tekoälyyn on vielä vähäistä, koska ihmisillä ei ole ollut mahdollisuutta tai kykyä tutustua tekoälyyn kunnolla.
Hän huomauttaa, että tekoälypalvelut eroavat siitä digiympäristöstä, mihin ihmiset ovat tottuneet. Tekoälyn käyttäminen vaatii uudenlaista taitoa erottaa virheellinen tai vinoutunut tieto oikeasta.
Ratkaisuksi Rousku tarjoaa ohjeistusta ja koulutusta tekoälyn turvalliseen hyödyntämiseen. Oppimishaluakin riittää: barometrin mukaan yli puolet suomalaisista haluaa oppia lisää tekoälyn turvallisesta käytöstä. Yli 65-vuotiaissa osuus on suurin, noin 70 prosenttia.
– Koulutus antaa mahdollisuuden tutustua tekoälyyn ja hyödyntää sitä. Jos kokemus on positiivinen, myös luottamus alkaa pikkuhiljaa rakentua. Mutta kyllä tässä on kohtalaisen iso työ edessä.
Jatkuva musiikin kuuntelu eristää ympäristöstä, mikä on monelle helpotus: ”Yksinäiselle hiljaisuus voi olla pelottavaa”
Äänipalveluiden jatkuva kuuntelu kertoo yhteiskunnan suorituskeskeisyydestä, arvioi Jyväskylän yliopiston musiikkitieteen apulaisprofessori Henna-Riikka Peltola.
– Yhteiskunnan tehokkuuden ihanne johtaa siihen että, kuunnellaan musiikkia ja podcasteja samalla, kun tehdään jotain muuta. Silloin tulee olo, että on saanut tehtyä paljon kerralla.
Taustaäänten haluaminen elämään voi kertoa myös siitä, että on vaikea olla hiljaisuudessa eikä oikein siedä tylsyyttä. Peltola arvioi, että aina on ollut ihmisiä, jotka eivät siedä toimettomuutta, mutta nykyään erilaiset viihdykkeet mahdollistavat tylsyyden välttelemisen uudella tavalla.
– Monille on vaikea olla omien ajatustensa kanssa ja kestää paikallaanoloa.
Uskon, että vaatimus hiljaisuudesta kasvaa, toivottavasti.
Äänipalveluista apua yksinäisyyteen
Peltolan mukaan jatkuva kuulokkeiden käyttö esimerkiksi perheen kesken voi eristää ja vaikeuttaa sosiaalisia suhteita, sillä kuulokkeet päässä ihmiset eivät ole yhtä vastaanottavaisia ja läsnä tilanteessa. Sosiaaliset suhteet voivat jäädä huomiotta. Toisaalta Peltola painottaa myös sitä, että äänipalvelut voivat tuoda helpotusta esimerkiksi yksinäisyyteen.
– Musiikkia tai puhetta kuunnellessa voi tulla tunne siitä, että jokin toinenkin on tilassa läsnä. Yksinäiselle hiljaisuus voi olla pelottavaa.
Jatkuva kuulokkeilla kuunteleminen voi kuitenkin johtaa huomaamatta kuulovaurioihin, joita Peltola pitää hyvin vakavana ongelmana.
Vastatrendi tulevaisuudessa mahdollinen?
Äänipalvelut ovat olleet suuressa nosteessa muutamien vuosien ajan, mutta tämä trendi ei ole todennäköisesti ikuinen. Peltola uskoo silti, että myös tulevaisuudessa tulee olemaan ihmisiä, jotka kulkevat kuulokkeet korvilla aina kun mahdollista.
Vaikka kuulokkeet tuskin ovat katoamassa, Peltola uskoo, että vastatrendinä hiljaisuutta aletaan taas arvostamaan ja vaalimaan.
– Uskon, että vaatimus hiljaisuudesta kasvaa, toivottavasti.
Lue tamperelaisten kuuntelutottumuksista Moreenimedian gallupista täältä.
Kung Fu Pandaa rakastanut Mira Sjövall päätti jo lapsena, että hänestä tulee ninja
Ensimmäistä kertaa Mira Sjövall asteli taekwon-do-harjoituksiin 9-vuotiaana. Ajatus kamppailulajin aloittamisesta sai alkunsa Kung Fu Panda -elokuvia katsoessa.
Sjövall innostui lajista jo ensimmäisissä treeneissä, mutta harjoittelu oli loppua lyhyeen, kun hänen kaverinsa ei saapunutkaan enää seuraaviin harjoituksiin. Taekwon-do tempaisi kuitenkin Sjövallin mennessään, ja matka lajin parissa on jatkunut vielä tähän päivään asti.
Tekemisen ilo on pysynyt mukana Sjövallin koko uran ajan, mutta päämääränä on ollut alusta asti myös menestyä lajissa. Tampereella 4.–10. syyskuuta järjestetyt MM-kisat olivat hänen uransa kohokohta.
– MM-kisoihin on valmistauduttu monta vuotta. Kisat asetettiin päätavoitteeksi vuonna 2020.
Sjövall lähti tavoittelemaan maailmanmestaruutta sekä liikesarjassa että ottelussa. Tuplakulta kuulosti alkuun hurjalta tavoitteelta, mutta kova työ ja urheilijan päättäväisyys siivittivät voittoon molemmissa lajeissa.
– En ole vielä oikein osannut sisäistää, mitä tuli tehtyä.
Matka kohti MM-kisoja on ollut vaiheikas. Erityisen siitä on tehnyt se, että sama valmentaja on pysynyt rinnalla ensimmäisestä treenipäivästä lähtien. Vuosien varrella Sjövallin ja valmentajan välille on kehittynyt tärkeä ja luottamuksellinen suhde.
Korjattu 22.9. klo 15.59: Jutussa kerrottiin aiemmin virheellisesti MM-kisojen ajankohdaksi 4.-9. syyskuuta. Juttuun korjattu oikeaksi ajankohdaksi 4.-10. syyskuuta.
Ruut Parikan analyysi: Harva maahanmuuttaja oppii puhumaan suomea täydellisesti ― mutta onko sillä mitään väliä?
Käärijän Cha cha cha -hitin siivin ympäri maailmaa kiinnostus suomen kielen oppimiseen on kasvanut. Euroviisuhuumassa ihmiset julkaisivat lukuisia somevideoita, joissa opetettiin kappaleen kautta suomea.
Suomen kielellä on kysyntää ja sitä halutaan oppia. Kielemme moninaistuu ja tulevaisuudessa sitä puhutaan yhä useammalla tavalla.
Suomessa asuu melkein puoli miljoonaa vieraskielistä eli henkilöä, joiden äidinkieli on jokin muu kuin suomi, ruotsi tai saame. Suomea puhutaan maassamme entistä moninaisemmin. Miksi sitten havaitsemme niin harvoin median asiantuntijapuheenvuoroissa Suomea murtaen puhuvia ihmisiä?
Suomen kielellä on edelleen myytti maailman vaikeimpana kielenä, minkä vuoksi asenne oppia suomen kieltä taltutetaan nopeasti tai kannustus kääntyy äidinkielenään suomea puhuvalta pilkun viilaamiseksi. Kielen oppisen haasteena on se, että sen käyttämisen kynnystä tulisi madaltaa. Muuten puhujasta ei tule koskaan sujuvaa kielenkäyttäjää.
Olisi mediapoliittinen teko, että asiantuntijapuheenvuoroja antaisivat muutkin kuin kantasuomalaiset erityisosaajat.
Suomea voivat oppia puhumaan muutkin ihmiset kuin Suomessa kasvaneet tai syntyperäiset suomalaiset. Suomea edistyneesti puhuviin on haastavaa suhtautua, koska emme ole tottuneet kuulemaan moninaista suomen kieltä. Kuitenkin Suomen kansalaisuus edellyttää kielitaidon osoittamista yhdellä Suomen virallisista kielistä eli suomeksi tai ruotsiksi.
Suomen kieli-ideologia, eli käsitykset kielen arvosta, merkityksestä ja luonteesta, on vain reilut sata vuotta vanhoja. Aikanaan ruotsinkieliset fennomaanit ja sivistyneistö joutuivat opettelemaan ja kehittämään suomen kieliopin.
Suomen kielen professori Johanna Vaattovaaran mukaan nuorta suomen kieltämme ovat ensin uhanneet ruotsin vaikutteet ja nykypäivänä englannin kieli. Pelkäämme kielen muutoksia ja uusia vaikutteita ja koetamme pitää normeista kynsin ja hampain kiinni silloinkin, kun voisi antaa löysiä – esimerkiksi sulattaa asenteen tasollakin sen, että on yhtä oikein sanoa ”alkaa tekemään” kuin ”alkaa tehdä”.
Vaattovaaran mukaan Pohjoismaista Suomi on kansakuntana vielä lapsenkengissä moniarvoisen yhteiskunnan kehittämisessä. Tämä koskee myös kieltämme: emme ole tottuneita vielä moninaisempaan kielimaisemaan. Asian muuttamisessa medialla on suuri vastuu. Olisi mediapoliittinen teko, että asiantuntijapuheenvuoroja antaisivat muutkin kuin kantasuomalaiset erityisosaajat.
Vaikka puhuttu suomi ei olisi akateemista tai notkeaa, se ei vähennä henkilön asiantuntijuutta lainkaan.
Meidän Suomessa syntyneiden kansalaisten tulisi hyväksyä, että suomen kieli moninaistuu, sitä puhutaan merkitysten välittämiseksi ja se kehittyy omissa yhteisöissään. Meidän ei tulisi pelätä tätä maailmaa, vaan antaa kaikkien laulaa cha cha cha.
Jutussa on hyödynnetty teosta Aikuiset maahanmuuttajat arjen vuorovaikutustilanteissa : suomen kielen oppimisen mahdollisuudet ja mahdottomuudet (2022) sekä Katharina Ruuskan artikkelia Oppijasta puhujaksi: Erittäin edistyneet suomea toisena kielenä puhuvat aikuiset kielen, identiteetin ja ideologian risteymässä (2021). Lisäksi juttua varten on haastateltu suomen kielen professoria Johanna Vaattovaaraa.