Lukion jälkeistä välivuotta voi viettää monella tavalla. Hattulalainen Salli Sippola muutti lähes eristyksiin pienelle...
Faktantarkistus: Kristillisdemokraattiehdokkaan aborttia koskevat väitteet Facebookissa ovat virheellisiä ja harhaanjohtavia
Varsinais-Suomen piirin eduskuntavaaliehdokkaan Mirja-Riitta Sjöholmin (kd.) esittämät lääkkeellistä aborttia koskevat väitteet Facebookissa ovat harhaanjohtavia ja virheellisiä.
Sjöholm esitti Facebookissaan, että lääkkeelliseen raskaudenkeskeytykseen käytettävän mifepristonin myyntilupa tulisi kieltää sen vaarallisuuden takia. Sjöholmin mukaan raskaudenkeskeytyslääkkeet voisivat aiheuttaa vakavaa verenvuotoa ja estää raskaaksi tulemisen jatkossa. Sjöholm esitti myös, että raskaudenkeskeytyslääkkeisiin liittyvien ensiapukäyntien määrä kasvoi yli 500 prosenttia vuodesta 2000 vuoteen 2015.
Nämä väitteet ovat virheellisiä ja harhaanjohtavia, sanoo Helsingin yliopiston Naistenklinikan professori Oskari Heikinheimo. Hänen mukaansa mifepristonin käytön turvallisuutta on seurattu tutkimuksissa yli 20 vuoden ajan, ja niiden tulosten perusteella lääkkeellinen raskaudenkeskeytys on turvallinen.
Heikinheimon mukaan tutkimuksissa on selvinnyt esimerkiksi, että vain 0,02–0,04 prosenttia lääkkeellisen raskaudenkeskeytyksen tehneistä kokee verensiirtoa vaativaa vakavaa verenvuotoa lääkkeellisen raskaudenkeskeytysten seurauksena. Heikinheimo huomauttaa, että vastaavasti synnytyksen yhteydessä verensiirtoa vaativaa verenvuotoa ilmenee muutamassa prosentissa tapauksista.
Lisäksi Heikinheimon mukaan raskaudenkeskeytys ei aiheuta hedelmättömyyttä.
– Tällaista ei ole tutkimuksissa havaittu. Päinvastoin, raskaudenkeskeytykseen päätyvät ihmiset ovat terveitä ja varsin hedelmällisiä, ja ovat hedelmällisiä myös raskaudenkeskeytyksen jälkeen, Heikinheimo sanoo.
Väite ensiapukäyntien lisääntymisestä on Heikinheimon mukaan harhaanjohtava. Sjöholmin väite perustuu todennäköisesti vuonna 2021 julkaistuun tutkimukseen, jossa lääkkeellisestä abortista seuranneiden ensiapukäyntien havaittiin kasvaneen 507 prosenttia vuodesta 2002 vuoteen 2015. Tutkimuksen on rahoittanut yhdysvaltalaista niin kutsuttua pro life -liikettä tukeva ja aborttia vastustava organisaatio. Lisäksi mikäli ensiapukäynnit ovat nousseet, se ei suoraan tarkoita lääkkeen olevan vaarallinen.
– Raskauden keskeytykseen käytettäviä lääkkeitä ei ollut markkinoilla ennen vuotta 2000. Jos seurattavan asian määrä nousee nollasta viiteen, se on tietysti prosentuaalisesti suuri. Se ei kuitenkaan ole todiste vaarallisuudesta. Osaltaan asia liittyy myös siihen, että lisääntyvä määrä naisista valitsee nykyisin lääkkeellisen raskaudenkeskeytyksen, Heikinheimo sanoo.
Tutkimukset eivät tue ehdokkaan väitteitä aborttilääkkeiden määräämisestä seuraavista haitoista
Sjöholm perusteli mifepristonin vaarallisuutta Facebookissa myös sillä, että raskaudenkeskeytyslääkkeiden myöntäminen sallitaan nykyisin myös etäyhteydellä ilman, että potilas käy fyysisesti lääkärin vastaanotolla.
Britanniassa korona-aikana vuonna 2021 tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että etäyhteyksien välityksellä hoidettujen lääkkeellisten keskeytyksen seurauksena ilmeni vakavia sivuhaittoja 0,04 prosentissa tapauksista. Tutkimus piti tällä tavalla suoritettuja raskaudenkeskeytyksiä turvallisina ja tehokkaina. Heikinheimon mukaan tärkeä osa uutta käytäntöä on se, että potilaat saavat tarvittaessa helposti apua ja neuvoja.
Sjöholmin mukaan etänä määrättävät raskaudenkeskeytyslääkkeet johtaisivat vakaviin seurauksiin.
– Ilman lääkärin kontrollia jää vakavia asioita tarkistamatta. Tarvittavien ultraäänitutkimusten puute raskauden keston vahvistamiseksi ja kohdunulkoisen raskauden poissulkemiseksi, kyvyttömyys varmistaa, ettei naista pakoteta tekemään aborttia, abortin lääketieteelliset ja psykologiset seuraukset ilman seurantaa, Sjöholm kirjoittaa sivuillaan.
Heikinheimon mukaan tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.
– Vaikka potilaat kävisivät lääkärin vastaanotolla, monissa maissa kaikkia ei ohjata ultraääneen, vaan raskauden kesto voidaan arvioida kuukautisten päättymisestä. Tutkimuksissa ei myöskään ole havaittu, että erityisesti kohdunulkoisia raskauksia olisi jäänyt huomaamatta. Potilaille annetaan henkistä tukea myös etänä, heille kerrotaan minkälaiset oireet lääkkeen seurauksena vaativat lääkärin hoitoon hakeutumista ja mikä on normaalia. Monet myös kokevat, että vaikeista asioista on helpompi keskustella etäyhteyden välityksellä, Heikinheimo sanoo.
Asiantuntijan mukaan ehdokkaan väitteet ovat tuttuja aborttia vastustavista liikkeistä
Heikinheimon mukaan Sjöholmin esittämät väitteet mukailevat pitkälti Yhdysvalloista lähtöisin olevan perhesuunnittelun vastustamiseen keskittyneiden ryhmien näkemyksiä. Hänen mukaansa aborttioikeutta ja perhesuunnittelua vastustavat ryhmät nostavat usein tutkimuksista valikoiden tuloksia ja väitteitä, jotka tukevat aborttioikeuden kieltämistä ja jättävät olennaisia tutkimuksen osia mainitsematta.
– Jos yksittäisiä tieteellisiä havaintoja käytetään ilman niiden kontekstia ja laajempaa kokonaisuutta, ne eivät ole enää tieteellisesti paikkaansa pitäviä, Heikinheimo sanoo.
Mirja-Riitta Sjöholm ei vastannut Moreenimedian haastattelupyyntöön.
Tämä juttu on osa Moreenimedian faktantarkistusjuttujen sarjaa, jossa journalistiikan opiskelijat perkaavat eduskuntavaaliehdokkaiden väitteiden totuusarvoa.
Jääkiekkoilija Jessi Helin painaa pitkää päivää – treenien ja pelien lisäksi täytyy käydä myös töissä
Jessi Helin, 19, vastaa videopuheluun kotonaan Espoossa. Hän huikkaa hakevansa vähän vaatetta ja palaa kuvaruutuun joukkueensa sinisessä hupparissa. On sunnuntai ja urheilijalla edessä harvinainen vapaapäivä. Helin lähtee kuitenkin jäähallille katsomaan naisten liigapeliä.
Helin pelaa Kiekko Espoon naisten akatemiassa mestistä, eli toisiksi korkeinta sarjaa, hyökkääjänä numerolla 64. Arki on täyttä, sillä urheilemisen lisäksi hän työskentelee päiväkodissa, ohjaa luistelukoulua ja valmentaa alle 8- ja 10-vuotiaita. Huumorintajuinen Helin on valmennettaviensa keskuudessa erittäin pidetty.
Helinin uran vaiheet
Helin aloitti 7-vuotiaana Tapparan poikien kiekkokoulussa Tampereella. Monia joukkuelajeja harrastanut Helin valitsi jääkiekon, koska se tuntui heti omalta ja tarjosi aktiiviselle lapselle riittävästi haastetta.
– Jalkapallo oli vähän tylsää, kun siinä ei saanut taklata. Enhän minä ymmärtänyt, ettei 7-vuotias tyttö saa taklata jääkiekossakaan.
Tapparasta Helin siirtyi Ilveksen tyttökiekkoon. Parhaita muistoja ovat ensimmäiset turnausmitalit: pääsi pelaamaan ja voittamaan samanhenkisten tyyppien kanssa.
– Ei ollut enää sellaista, että kaikille jaettiin mitalit säälistä.
Helinin idoleita ovat nykyään valmentajana toimiva Venla Hovi sekä Tapparasta ponnistanut, ammattiuraa Ruotsissa pelaava Petra Nieminen. Helin mainitsee myös tuttunsa Aleksander Barkovin, josta puhuu lempinimellä Sasha. Esikuvia löytyi kotoakin, sillä Helinin isä ja isoveli pelasivat kiekkoa. Vanhemmat ovat olleet harrastuksen mahdollistajina korvaamattomia.
Ilveksestä Helin siirtyi Kooveen naisiin ja jatkoi HPK:n riveihin. Muutto ensin Hämeenlinnaan ja sen jälkeen Espooseen loi etäisyyttä perheeseen ja kavereihin, eikä aikaa kotona käymiseen juuri löydy.
– Välillä joutuu luopumaan, kun ei ilman kiekkoa osaa olla. Onneksi ystäviä löytyy joukkueesta.
Naisten jääkiekossa on vielä parannettavaa
Pelaaminen on kallista. Helinin mukaan keskiverto kausimaksu on noin 2 000 euroa, lisäksi täytyy ostaa varusteita. Liigassa pelaaminen ei välttämättä maksa, ja kovatasoiset maajoukkuepelaajat voivat hakea tukia. Kiekolla ei naispelaaja kuitenkaan kotimaassa voi itseään elättää. USA:ssa, Kanadassa ja Ruotsissa on toisin.
– Ei niin, että tulen treeneihin, kun töiltä ehdin. Siellä treenit ovat se työ.
Naiskiekko on Helinin mukaan mennyt Suomessakin eteenpäin, mutta paljon on kehitettävää. Miespelaajat keskittyvät kokopäiväisesti treenaamiseen. Lisäksi poikien ja miesten pelaaminen saa mediassa naisia enemmän näkyvyyttä. Helinistä olisi kiva, jos naiskiekosta puhuttaisiin ihan jääkiekkona.
Joskus on väitetty, ettei naisten kiekko ole mielenkiintoista, koska siinä ei taklata. Ruotsissa taklaaminen sallittiin tällä kaudella, ja Helin toivoo samaa myös Suomeen. Ei siksi, etteikö pelaaminen olisi mielenkiintoista muutenkin, vaan koska silloin valmennettaisiin ottamaan iskuja oikeaoppisesti vastaan, jolloin ei sattuisi niin usein, hän pohtii. Helin sai taannoin pahan osuman päähän, kun vastustaja törmäsi häneen kyynärpäät edellä. Helin toivoo ymmärrystä sille, miten kovaa ja teknistä pelaaminen on sukupuolesta riippumatta.
Joukkueissa tärkeintä on yhteenkuuluvuus ja hyvät taustajoukot. Jääkiekkoa harrastusvalintana pohtiville perheille Helin haluaa sanoa, että päästäkää rohkeasti lapset kokeilemaan.
– On tärkeää etsiä ja toteuttaa unelmiaan miettimättä liikaa, mitä muut ajattelevat.
Juuso Savilaakson analyysi: Kun Pillupäiväkirjat närästää, aletaan leikata Ylen budjetista
Tulisiko Ylen budjettia leikata vai ei? Tämä kysymys on aiheuttanut viime vuosina toistuvasti polarisaatiota journalismia koskevassa poliittisessa keskustelussa. Elinkeinoelämän valtuuskunta Eva julkaisi loppuvuodesta 2022 kyselytutkimuksen, jonka mukaan yli puolet kansalaisista olivat valmiita leikkaamaan Ylen budjetista. Lähestyvien eduskuntavaalien alla aiheesta on muotoutunut myös vaalikysymys. Konkretiaa pöytään toivat niin ikään loppuvuodesta 2022 julkaistut kokoomuksen ja perussuomalaisten varjobudjetit, joissa Ylen budjettia oltiin leikkaamassa yli sadalla miljoonalla eurolla.
Siinä missä oikeistolaisten oppositiopuolueiden motiivina Ylen budjetin leikkaamiseen on mainittu esimerkiksi vihervasemmistolaisuutta painottavaksi koettu tarjonta, liikkuvat muun kansan keskuudessa myös toisenlaiset aiheet. Esimerkiksi Twitterissä Ylen sisältöä on kritisoitu luonnehtimalla sitä ”hömppämäiseksi” tai turhaksi. Suoratoistopalvelu Yle Areenaa on arvosteltu, ja etenkin sen tuottama sarja ”Pillupäiväkirjat” ja Miisa Nuorgamista kertova dokumentti ”Katkeamaton” ovat saaneet osakseen kritiikkiä. Yle-veroa maksavat kansalaiset joutuvat ikään kuin kantamaan kortensa kekoon mediayhtiön puolesta, joten turhaksi koettu sisältö aiheuttaa helposti närkästystä. Ylen budjettikiistan synnyttämien argumenttien taakse katsottaessa huomataan, että sen todellisena aiheuttajana on journalismin laajempi kehityskulku.
Mediakentän digitaalinen murros on kehittänyt journalismia kohti entistä yleisölähtöisempää suuntaa. Penseä ja välinpitämätön suhtautuminen yleisöön on jätetty taakse, ja toimittajat kokevat kasvavissa määrin tehtäväkseen yleisön ottamisen mukaan journalistiseen prosessiin sekä median kuluttajien palvelemisen. Tässä yhteydessä ”kuluttaja” on tärkeä avainsana, sillä yleisö nähdään nimenomaan joukkona, jolle halutaan tarjota kiinnostavaa ja viihdyttävää sisältöä.
Etenkin Yle Areena pyrkii tarjoamaan katsojilleen mielenkiintoista, usein jopa huomiota herättävää sisältöä, ja laajan budjettinsa ansiosta se onnistuu pitämään tarjontansa myös monipuolisena. Areenan kohusarjoja kritisoivat käyttävät argumentteinaan muun muassa sisällön vähäistä kiinnostavuutta tai tarpeellisuutta, mutta tilastot puhuvat toista: esimerkiksi jo edellä mainitut sarjat ”Pillupäiväkirjat” ja ”Katkeamaton” ovat kumpikin keränneet Areenassa satoja tuhansia näyttökertoja. Yle on siis onnistunut luomaan sisältöä, joka vetää kuluttajien huomiota puoleensa.
Journalismin kehittyessä moninaistuvat myös käsitykset siitä, mikä sen teossa on tavoiteltavaa. Ylen budjetin leikkaamista kannattava kansanosa näkee journalismin yhteiskunnallisen roolin perinteitä kunnioittavalla tavalla. He uskovat, että etenkin verovaroin rahoitetun journalistisen sisällön tulee olla asiapitoista ja että esimerkiksi viihteellisyyden tulisi jäädä vähemmälle. Toisaalta Yleä puolustavat ovat omaksuneet modernimman näkemyksen journalismista. Siinä toimittajan rooli on kehittynyt palvelijamaisempaan, yleisöä viihdyttävämpään ja osallistavampaan suuntaan. Lopulta kysymys on ihanteita koskevista mielipide-eroista, mutta toisaalta yleisölähtöisen sisällön menestys pakottaa konservatiivisemmankin kuluttajan miettimään, mitä pöytään tuotavaa yleisön mieltymykset huomioon ottavalla journalismilla on.
Faktantarkistus: Kristallipuolueen ehdokkaan väite Suomen hiilinegatiivisuudesta ei pidä paikkaansa
Maaliskuun 21. päivä kristallipuolueen eduskuntavaaliehdokas Kristiina Benjaminsson julkaisi omalla Facebook-seinällään postauksen, jossa hän sanoo Suomen olevan Nasan tutkimuksen mukaan hiilinegatiivinen maa. Tämän takia hänen mielestään metsähakkuiden rajoittaminen ilmastopäästöjä poistavien hiilinielujen kasvattamiseksi ei ole välttämätöntä.
Sitran luonnon ja talouden johtava asiantuntija Mariko Landström kertoo, että hiilinegatiivisuudella tarkoitetaan tuotteen, yrityksen, kunnan tai valtion hiiltä ilmakehästä poistavaa nettovaikutusta, joka estää tai hidastaa ilmastonmuutosta. Hiiltä sidotaan tällöin enemmän kuin sitä päästetään ilmakehään, eli päästöt ovat negatiiviset. Tämä ei Suomessa vielä toteudu.
Suomessa päästöjä voidaan laskea tuotantoperusteisesti tai kulutusperusteisesti. Virallinen tapa on tuotantoperusteinen, jossa lasketaan alueella konkreettisesti syntyviä päästöjä, riippumatta siitä, missä syntyvät tuotteet tai energia lopulta kulutetaan.
– Suomen maantieteellisellä alueella tuotetut ilmastopäästöt olivat 2021 nettona noin 48 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia.
– Kulutusperäiset päästöt taas kuvaavat tietyssä maassa käytettyjen tavaroiden ja palveluiden sekä tehtyjen investointien elinkaarisia ympäristövaikutuksia.
Landströmin mukaan kulutusperäisiä päästöjä ei tarkastella vuosittain, mutta vuodelle 2015 Suomen kulutusperusteisten päästöjen on arvioitu olevan 73,4 Mt.
Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan Suomen hiilikädenjälki on 63 miljoonaa tonnia päästövähennyksiä. Hiilikädenjäljellä tarkoitetaan sitä, kuinka paljon Suomesta ulkomaille viedyt tuotteet vähentävät päästöjä kohdemaissa verrattuna keskivertoihin vastaaviin tuotteisiin.
– Hiilikädenjälki on suurempi kuin Suomen päästöt omalla alueellaan, mutta lukuja ei ole tarkoitus ynnätä yhteen. Hiilikädenjälki ei hyvitä Suomen omia päästöjä, mutta kertoo toki sen, että Suomessa tuotanto on globaalia keskiarvoa vähäpäästöisempää – ja että suomalaisille ratkaisuille on kysyntää muuallakin, Landström kertoo.
Landströmin mukaan Suomi voi tulevaisuudessa olla hiilinegatiivinen maa ja tämä tavoite on kirjattu myös Suomen ilmastolakiin.
– Tällöin Suomen maantieteellisellä alueella hiiltä sidottaisiin ilmasta enemmän kuin sinne vapautetaan. Tämä onnistuisi vähentämällä päästöjä ja vahvistamalla hiilensidontaa.
Nasan tutkimus ei kumoa Suomen omia päästömittauksia
Moreenimedia kysyi Benjaminssonilta perusteluita hänen Facebookissa esittämälleen väitteelle. Benjaminsson lähetti sähköpostissa linkin Nasan tutkimukseen, johon hän viittaa postauksessaan sekä linkin Perussuomalaiset rp:n puoluelehden Suomen Uutisten artikkeliin aiheesta.
Nasan tekemän satelliittimittauksen mukaan Suomi on hiilinielu, sillä se imi enemmän hiilidioksidia kuin päästi vuosina 2015–2020. Tämä vaikuttaa kuitenkin olevan ristiriidassa Suomen omien mittausten kanssa, joiden mukaan Suomi ei ole lähelläkään hiilinegatiivisuutta. Helsingin Sanomat teki 21.3. aiheesta artikkelin, jossa tutkimuksen pääkirjoittaja Brendan Byrne kertoo, että Nasan mittauksen virhemarginaali on niin suuri, että Suomen oma mittaustulos mahtuu sen sisään. Näin ristiriitaa ei todellisuudessa ole.
Helsingin Sanomien aikaisemmassa artikkelissa 15.3. on haastateltu suomalaisia tutkijoita, jotka antavat lisää syitä mittaustulosten eroille. Muun muassa puiden hakkuu ja hakkuiden laskutapa voivat aiheuttaa eriävän mittaustuloksen.
Artikkelissa mainittu toinen merkittävä mittaustulosten erottava tekijä on, että Nasan satelliitti mittaa vaan hiilidioksidia. Metaanipäästöjä ei ole laskettu. HS:n artikkelin mukaan metaani on lyhyellä aikavälillä monikymmenkertaisesti hiilidioksidia vahvempi kasvihuonekaasu. Suomen kannalta metaani on merkittävä tekijä päästöjä laskettaessa, sillä Suomesta löytyy paljon turvemaata.
Suomalaisten laskelmien mukaan Suomi ei ole vielä hiilinegatiivinen maa. Nasan tekemä tutkimus ei kumoa Suomen päästölaskelmia, koska laskelmissa mitataan erilaisia asioita ja koska Nasan tutkimuksen virhemarginaali on suuri.
Tämä juttu on osa Moreenimedian faktantarkistusjuttujen sarjaa, jossa journalistiikan opiskelijat perkaavat eduskuntavaaliehdokkaiden väitteiden totuusarvoa.