En pysähdy juttelemaan feissarien kanssa. Lompakossani ei ole kolikoita keräyslippaita varten. Katastrofien sattuessa suljen uutissivustot ja katson Frendejä.  

Mediassa mässäillään rikoksilla, katastrofeilla ja yleisellä kärsimyksellä. Ei ihme, että ulkona kävellessä näkee vain synkkiä hymyjä ja ahdistuneita katseita. Miten tässä maailmassa on mahdollista voida hyvin, kun kaikkialla voidaan huonosti?  

Pystyisin parantamaan maailmaa, jos vain jaksaisin. Maailmassa on monta kaltaistani itsekästä ihmistä, jotka itsensä lisäksi voisivat keskittyä myös muuhun maailmaan. En ole itsekäs ihminen ilkeyttäni. En vain halua pahentaa jo valmiiksi pahaa oloani pohtimalla huonojen olosuhteiden uhreja, vaikka heidän kärsimyksensä on varmasti omaani suurempi.

Reuters Instituten tutkimuksen mukaan Suomessa uutisten lukemista vältellään vähän verrattuna muihin maihin. Alle puolet vastaajista kertoo välttelevänsä uutisia satunnaisesti tai useammin. Yli 50 prosenttia uutisia välttelevistä nuorista naisista kertoo syyksi niiden negatiivisen vaikutuksen mielialaan.

Voimattomuus asioiden muuttamiseen korostuu erityisesti naisilla. Viime aikojen hurrikaaniuutisia lukiessa syyt ovat ymmärrettäviä. En minäkään, nuori nainen, halua lukea tuntemattomien kuolinsyistä juodessani aamuteetä. Mieluummin katson koiravideoita ja ihailen syksyn värejä.

Haluaisin elää maailmassa, jossa ei olisi nälkää näkeviä lapsia ja katastrofien uhreja. Toivon, että tulevien vuosien aikana oloni paranee niin, että jaksan jälleen miettiä muiden hyvinvointia ja auttaa heitä. Mutta voimien keräämiseksi minun on nyt elettävä omassa pienessä maailmassani, jossa suurimmat murheet ovat lyhyet yöunet, motivaatio-ongelmat ja liian kallis teemaku.