En ole ehdoton missään asiassa. Olen siirtynyt kohti kasvisruokavaliota yksi ateria kerrallaan. Ottaessani lihavaihtoehdon sijasta kasvisversion minulta on kysytty, olenko ryhtynyt kasvissyöjäksi. En koe tarvetta luokitella itseäni mihinkään kategoriaan ruokavalioni perusteella, joten en ole osannut vastata kysymykseen ollenkaan.

Henkilökohtaiset valinnat synnyttävät lokeroita. Vaikka Jari Sillanpäätä vasta epäillään huumausaineen käytöstä, hänet on leimattu koko kansan silmissä huumeaddiktiksi.

Pelkkä epäilys on asettanut Sillanpään uran vaakalaudalle, sillä mielikuvat huumeidenkäyttäjistä eivät sovi positiivisen iskelmätähden imagoon. Aikaisemmat mielipiteet eivät merkitse enää mitään, niin vahvoina stereotypiat elävät.

Ihmisten tarve lokeroida muita yltyy välillä jopa pakkomielteeksi. Suomalaiset haluaisivat tunkea lokeroon ainakin Antti Tuiskun. Hän on ärsyttänyt hämmästyttävän monia päätöksellään vaieta seksuaalisesta suuntautumisestaan.

Eikö asiasta olisi vain helpompi puhua ääneen, jotta spekulaatioiden kierre saataisiin rikottua? Tuisku on kuitenkin päättänyt vaieta. Vaikenemisellaan hän korostaa, että tällä paljastuksella ei ole mitään merkitystä, kuten hän Helsingin Sanomien haastattelussa kertoi hiljattain.

Jokaisella on ja tuleekin olla omat näkemyksensä. Ongelmia syntyy, kun nämä käsitykset esitetään ainoina mahdollisina vaihtoehtoina.

Antti Tuisku on loistava esimerkki siitä, ettei toisten sanelemien muottien pitäisi vaikuttaa oman identiteetin rakentamiseen. Kun Tuisku lakkasi välittämästä muiden mielipiteistä, hänestä kasvoi artistina suurempi kuin koskaan.

Stereotypioille ei mahda mitään, mutta niiden pillin tahtiin ei ole pakko tanssia. Tärkeämpää on itsensä hyväksyminen ja omista valinnoista kiinni pitäminen. Siksi en aio jatkossakaan olla kasvissyöjä, sekaani tai edes semivegetaristi. Ainoa asia, jossa haluan olla ehdoton, on lokeroinnin ulkopuolella pysyminen.