Mitä yhteistä on piispalla, naapurin Irma-tädillä ja perustuslakiasiantuntijalla?

Kaikilta pitäisi kysyä lupa, ennen kuin feministi saa avata suunsa.

Aamulehti linjasi 16. syyskuuta pääkirjoituksessaan, että lehti siirtyy käyttämään sukupuolineutraaleja ammattinimikkeitä. Arvokas kannanotto on ehditty kuluneen kymmenen päivän aikana torpata internetin keskustelupalstoilla mitä vaihtelevimmin perustein.

Eihän eduskunnan puhemies voi olla vain puheenjohtaja! Perustuslaki kieltää!

Huutelijoita ei kiinnosta se, että esimerkiksi perustuslakiin kirjatusta valtioneuvostosta käytetään vakiintuneesti nimeä hallitus.

Tasa-arvotekojen vastustaminen ei ole uutta. Päinvastoin, sitä harrastetaan suurella intohimolla. Vaikuttaa siltä, että tasa-arvon edistämiseen pitäisi aina olla valtakunnallinen lupa.

Finlayson otti tietoisen riskin ja jätti luvan kysymättä. Yritys laski hintojaan kuukauden ajaksi vain naisille. Tarkoituksena oli kiinnittää huomiota palkkojen epätasa-arvoon.

Käänteistä syrjintää! Entäs miehet?

Ei kestänyt kauaa, ennen kuin kampanjasta oltiin tehty kymmeniä valituksia tasa-arvovaltuutetulle.

Tasa-arvoaloitteiden systemaattinen polkeminen on keino ylläpitää tuttuja rakenteita. Pitäisi tyytyä siihen, että naisilla on äänioikeus. Pitäisi olla kiltisti, varoa ärsyttämästä ketään ja muistaa aina kysyä lupa mielipiteisiin.

Tasa-arvon edistäminen rajataan vaikeiden ihmisten marginaaliseksi valitukseksi. Se tehdään aina väärin, jollei alun perinkin nipoteta turhasta. Ilmeisesti on olemassa soveliaat rajat, joiden sisällä tasa-arvo saa toteutua. Niiden ulkopuolella se alkaa haitata ”tavallisten ihmisten” elämää.

Hiljentämällä, mitätöimällä ja keskittymällä epäolennaisuuksiin feminismin periaatevastustajat pyrkivät hallitsemaan keskustelua ja muokkaamaan sitä itselleen sopivaksi. Miksi syrjittyjen pitäisi voimautuakin syrjijöiden ehdoilla?