Tasa-arvokeskustelu Suomessa on naurettavaa – tai lähinnä se, että sille on erimielisyyksistä johtuen vielä tarvetta. Keskustelu on suuri vitsi ja muinaisjäänne ajoilta, jolloin miehen ja naisen roolit olivat universaalisti ennalta sovittuja.

Harva äijä enää nykypäivänä tekee ruumiillista työtäkään, mutta liian usein asennoituu ja käyttäytyy kuin eläisimme vielä viime vuosisadalla.

Tälle minä ja monet ystäväni olemme perinteisesti nauraneet ja vastanneet ironialla. Sarkastiset heitot keittiötöistä ja ajotaidottomuudesta kuulostavat niin perättömiltä, ettei hysteerinen reaktio ole yllättävä. Sama kuin hautajaisissa nauraisi: sitä ei haluaisi missään nimessä tehdä, mutta vahinko tapahtuukin juuri siitä syystä.

Kaveriporukoissa heitellyillä vitseillä naisten vanhentuneesta asemasta on helppo käsitellä asiaa, joka vaivaa yhteiskuntaamme syvästi. Tästä olemme todellisuudessa vastuussa yhtä lailla me vitsinikkarit kuin itse sovinistitkin.

Mutta miten? Vitsien tarkoituksena on lähinnä osoittaa, että moisia ajattelijoita häpeällisesti vielä löytyy, ja paljon.

Juho Typpö kirjoitti poliittisesta epäkorrektiudesta osuvasti Helsingin Sanomien lauantaiesseessään 23. syyskuuta. Tabujen hyödyntäminen huumorin lähteenä on parhaimmillaan nerokasta, pahimmillaan katastrofaalista ja aina vaikeaa. Sovinismihuumori on parhaimmillaan vain mautonta.

Huonojen vitsien ei silti luulisi aiheuttavan muuta kuin satunnaista mielipahaa, jonka moni uskoo nykypäivänä syntyvän pelkän suun avaamisestakin. Kenties mielensäpahoittajia pilkataan tarkoituksella naisellisen tunteellisiksi huumorin keinoin? Surkuhupaisampaa ilmiötä saa hakea.

Sarkastinen imitaatio kaikessa ivallisuudessaan on sovinismin sanansaattoa: solvaus ei muutu vähäpätöisemmäksi kieli poskessa sanottuna.

Sarkasmi ylläpitää epätasa-arvoista kieltä ja kulttuuria, joiden vaikutusta sukupuolittuneeseen yhteiskuntaan ei sovi vähätellä. Arvostusta Aamulehdelle, joka otti ohjat käsiinsä ja kirjoituksissaan käyttöön sukupuolineutraalit tittelit aiheettomasta kritiikistä huolimatta. Esimerkki ansaitsee seuraajansa.

Tavoite on, ettei seuraavien sukupolvien tarvitsisi enää naureskella vanhempiensa tyhmyydelle. Tämä ei tule toteutumaan, mikäli sovinismi pysyy osana kieltämme, josta muuten olemme niin ylpeitä.