Sain kesällä ilmoituksen, jonka mukaan sadan metrin päässä kodistani löydettiin myrkytettyjä lihapullia.

Ulkoilu koiran kanssa muuttui ahdistuneeksi pälyilyksi. Jokainen koiran nuuhkima pusikko näyttäytyi yhtäkkiä surmanloukkuna. Jos jotain tapahtuisi, en todennäköisesti saisi koskaan tietää, kuka on vastuussa lemmikkini vahingoittamisesta.

Rikosylikonstaapeli Mia Vallin mukaan joukkohysteria myrkkyepäilyissä ei ole hyvä asia, koska väärätkin hälytykset leviävät netissä. Oikeidenkin myrkkytapausten torjumisen ja tutkimisen myönnetään olevan miltei mahdotonta. Koiranomistajilla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin pelätä jokaista epäilyttävää ruoanpalasta.

Viranomaisten nostaessa kädet pystyyn kasvaa myös kansalaisten toivottomuus. Kuka auttaa rikoksen uhria ja suojelee vääryyksiltä, jos ei poliisi? Ei ole ihme, että yksin ongelmansa kanssa jäävät koiranomistajat hakevat kaikin keinoin turvaa tiedottamalla toisiaan epäilyistä.

Poliisin tulisi vastata ihmisten huoleen tuella, ei hyssyttelyllä. Tuomitsevampi, julkinen kannanotto myrkytystapauksiin ja tiiviimpi yhteistyö koiranomistajien kanssa alueilla, joilla epäilyjä on runsaasti, voisi olla hyvä alku.

Poliisi pystyy harvoin auttamaan koiranomistajia. Lue täältä miksi.