Suomi100-satelliitti
- Satelliitti rakennettiin Aalto-yliopistossa kesän aikana.
- Laite painaa vain kilon, mutta siinä on kaikki samat osat kuin isommissa satelliiteissa.
- Radiovastaanottimella ja kameralla tutkitaan avaruussäätä ja kuvataan maisemia.
- Laitteeseen kaavaillaan tekoälyä, joka osaa oma-aloitteisesti ottaa kauniita kuvia.
- Satelliitti laukaistaan Intiasta napa-alueiden kautta kulkevalle kiertoradalle joulukuussa.
Suuren rekan edustalla parveilee joukko koululaisia. Kuuluu vaimea poksahdus, ja pieni raketti lentää joukon keskeltä korkealle ilmaan. Rekan sisällä käy kova kuhina, vaikka ovet aukesivat vasta hetki sitten. Avaruusrekkaa ihmettelemään on saapunut ihmisiä vauvasta vaariin.
Erikoisrakenteinen Avaruusrekka on vieraillut useilla paikkakunnilla, ja kiinnostunutta yleisöä on tavoitettu jo kymmeniä tuhansia. Avaruusteknologian tutkimisen lisäksi kävijät pääsevät kokemaan avaruuden ääniä ja mittasuhteita simulaattoreilla. Lattiakaan ei ole tyhjä: sen päälle on asennettu näyttöjä, joista voi tuijotella hiljalleen liikkuvaa satelliittikuvaa Maasta.
Vitriinissä komeilee näyttelyn kruunu, jäljennös joulukuussa laukaistavasta Suomi100-satelliitista.
Projektin tuottajan Jari Mäkisen mukaan Avaruusrekka tuo itsenäisyyden juhlavuoteen kaivatun katsauksen tulevaisuuteen.
Mittanauha kelpaa antenniksi
Aalto-yliopistossa opiskeleva Tessa Nikander esittelee virtuaalilaseilla toimivaa simulaattoria koululaisryhmälle. Lasien kautta voi tarkastella satelliitin silmin esimerkiksi revontulia ja magnetosfääriä 500 kilometrin korkeudesta.
Nikander on osa opiskelijoiden Aalto 3 -satelliittihankkeen työryhmää projektipäällikkö Samuli Nymanin kanssa. Nyt Nyman työskentelee suojavaatteissa rekan eristetyssä puhdastilassa, jossa rakennetaan pientä harrastelijasatelliittia. Luotain lähetetään marraskuussa noin 30 kilometrin korkeuteen sääpallon avulla, melko lähelle avaruutta. Yleisö pääse päivittäin kiinnittämään yhden osan satelliittiin.
Monessa näyttelyn satelliitissa on käytetty antenneina pätkiä tavallisesta, metallisesta mittanauhasta.
– Se on hyvää ja halpaa materiaalia, joka toimii yhtä hyvin kuin muut antennit. Mittanauhat ponnahtavat avaruudessa oikeaan asentoon, ja niiden maali toimii säteilysuojana, Nikander kertoo.
Avaruus voisi tarjota työpaikkoja
Avaruus on läsnä ihmisten elämässä jatkuvasti – käytännössä se on vain muutamien kymmenien kilometrien päässä. Avaruustekniikan merkitystä elämässä ei usein tiedosteta.
– Esimerkiksi suurin osa rahasiirroista tapahtuu GPS-satelliittien avulla. Jos satelliitit laitettaisiin pois päältä, elämä menisi sekaisin, Mäkinen toteaa.
Hänen mukaansa on ihme, että laadukkaan teknologian Suomessa on heikosti avaruusosaamista. Maassa on keskitytty lähinnä tutkimuslaitteiston rakentamiseen ulkomaisille tahoille. Aalto-yliopistossa rakennettujen laitteiden kaltaisia pikkusatelliitteja laukaistaan kuitenkin yhä useammin. Niistä on kehittymässä omaa liiketoimintaa, vaikka alan yrityksiä on toistaiseksi vähän.
– Suomalaisyhtiöt voivat myydä satelliitteja ja niiden keräämiä tietoja muille maille.
Voisivatko satelliitit siis olla uusi Nokia? Mäkisen mielestä niissä on ainakin samoja piirteitä. Suomalaiset ovat ennenkin onnistuneesti puristaneet paljon elektroniikkaa pieneen tilaan. Avaruusalalla voisi tulevaisuudessa olla töitä suomalaisille.
