Kerroin kaverilleni, kuinka turhautunut olen siihen, että seksuaalisen häirinnän laajuutta ja seurauksia vähätellään. Hän katsoi minua säälivästi ja totesi, etten tule koskaan pärjäämään työelämässä, jos loukkaannun noin mitättömistä asioista.

Helvetti soikoon. Luulin, että idioottimaiset kommentit Me too -kampanjan kaltaisten ilmiöiden turhuudesta tai syyttömien miesten vainosta olisivat jääneet Twitteriin. Olin pahasti väärässä.

On kamalaa, että häirinnän uhrien kokemukset lakaistaan yhä usein tekaisusyytöksiä ladellen maton alle. Vielä inhottavampaa on kuitenkin kuunnella naista, jonka mielestä häirintä pitäisi kuitata huumorilla tai vielä pahempaa – ottaa imarteluna.

Kun yksi nainen pääsee ääneen ikävistä kokemuksistaan, paikalle putkahtaa kuin taikaiskusta toinen mitätöimään kaiken. Kaiken Kestävä Nainen säksättää ylpeänä, että vastaava käytös ei haittaa häntä laisinkaan. Eikä muuten pitäisi haitata ketään muutakaan. Häntä ainakin vain naurattaa, kun hänen takamustaan kommentoidaan työpaikan kahvihuoneessa. Kaiken Kestävää Naista ei häiritse, jos joku kertoo sovinistisen vitsin. Hänhän kertoo niitä itsekin. Hän ei ole tässä se tylsä tosikko.

Kestävyydestä sietää loukkauksia tai epäkunnioittavaa käytöstä näyttää muodostuneen tietyissä piireissä hyve. En voi ymmärtää, ketä se palvelee. Aukeaako ovi Narniaan tai firman sisäpiiriin, jos kärsivällisesti jaksaa kikattaa seksuaalissävytteisille kommenteille tai heittäytyy yhdeksi äijistä?

Menestyäkseen urallaan naisen täytyy pitää povensa pystyssä ja kyntensä lakassa

Oman asemansa pönkittäminen muiden naisten kustannuksella on vähintäänkin kyseenalaista. Se nakertaa pohjaa kaikilta niiltä tasa-arvon saavutuksilta, joiden eteen on uhrattu paljon. Lisäksi se lujittaa jo ennestään vahvaa uskomusta siitä, että menestyäkseen urallaan naisen täytyy pitää povensa pystyssä ja kyntensä lakassa, mutta muuten käyttäytyä kuin rääväsuinen mies.

On ihan okei nauttia ronskista huumorista tai rohkeastakin vihjailusta. En silti vakuutu siitä, että kokoustiloissa hersyvä nauru on aina aitoa. Se voi viestiä myös hermostuneisuudesta, kun pelko vastaan sanomisen seuraamuksista ottaa vallan.

Minä en kuuntele asiattomia kommentteja vartalostani tai naura sille, kuinka minua pyydetään istumaan odotellessani vaikka syliin. Se ei tee minusta uhriutuvaa ämmää, vaan normaalin ihmisen.