Kun olin päiväkodissa, söin samaa makaronilaatikkoa kuin muutkin. Ala- ja yläkouluissa hain uunimakkarat ja kinkkukiusaukset samasta linjastosta kuin kaikki muutkin. En tuntenut päiväkoti- tai kouluikäisenä ainuttakaan vegaania. Lukiossa aloin hakea lounaani kasvislinjastosta yhä useammin. Enimmäkseen siksi, että se näytti usein houkuttelevammalta kuin lihavaihtoehto.

Viime viikolla kansalaisaktivisti Leo Stranius ennusti Metso Talkin Rakas luonto, rikas elämä -tilaisuudessa, että liha- ja kasvisruokavalion suhde kääntyy päälaelleen. Tulevaisuudessa erikoisruokavaliona pidettäisiin liha- eikä kasvisruokaa. Straniuksen mukaan lihalla saattaa olla edessään sama kohtalo kuin tupakalla. Lihansyöntiäkin katsotaan ehkä paheksuen muutamien vuosien päästä.

Ympäristön kannalta kasvisruuan suosiminen on perusteltua. Ehdottomuuteen ei ruokavaliossa tarvitse pyrkiä, mutta monet tutkijat ja ympäristöjärjestöt peräänkuuluttavat etenkin punaisen lihan vähentämistä ruokavaliossa.

Tietoisuus lihan ympäristövaikutuksista on kasvanut, mutta lihankulutus ei ole juurikaan vähentynyt. Luonnonvarakeskuksen tutkimuksen mukaan keskivertosuomalainen kulutti viime vuonna 81 kiloa lihaa, mikä oli pari prosenttia enemmän kuin vuonna 2015.

Veganismi on vielä marginaalinen ilmiö. Kasvisruuan suosimisesta on kuitenkin tullut entistä helpompaa, kun kasvistuotteiden tarjonta kaupoissa on laajentunut. Nyhtökauraa saa myös suurten kaupunkien ulkopuolella.

Silti kasvisruokavaliota ei välttämättä pidetä varteenotettavana vaihtoehtona etenkään lapselle. Moreenimedian haastattelussa Niko Maukonen kertoi, että jotkut ihmettelevät, miten vanhemmat voivat valita vegaaniruokavalion lapsen puolesta. Maukosen mukaan ihmiset eivät aina ymmärrä, että myös liharuokavalio on valinta.

Vegaanilapset ja heidän vanhempansa näyttävät, että liharuokavaliolle on olemassa varteenotettava vaihtoehto. Vaihtoehto, joka on ekologisesti ja eettisesti kestävämpi.

Miksi vegaaniperheet passitetaan ravitsemusterapeutille? Lue uutinen täältä.