Tänä syksynä seksuaalisen häirinnän esiin nostanut Me too -kampanja on paljastanut, miten naisten vartaloista puhutaan. Kenellekään ei ole jäänyt epäselväksi, että kommentit voivat satuttaa.  Tällä viikolla ulkonäön kommentointi on kuitenkin kansamme yhteinen ajanviete.

Linnan juhlien vieraiden ulkonäköä arvioidaan ja etikettimokia kärkytään. Myös media nappaa kiinni ei-salonkikelpoisiin uhreihin. Etikettivirheen tehnyt on kuin alehintainen jauhelihapakkaus: kaikki ovat heti kimpussa.

Etiketti on tiukka kaikille, mutta naisten tyylin kommentointi on kärkkäämpää kuin miesten. Miehien kritisointi keskittyy asusteisiin eikä siihen, kuinka hyvin puku sopii vartalolle. Edes Adidas-lenkkarit Linnan juhlissa eivät ole saavuttaneet sellaista kohua, jonka naiset saattavat kohdata.

Keski-iän ylittäneet naiset ovat kritisoinnin suurin uhriryhmä. Varsinkin jos he eivät pukeudu ikäiselleen sopivasti. Vuosi sitten stylisti Minttu Vesala totesi Helsingin Sanomissa, että rintakehä saa näkyä, jos se on ”hyvin säilynyt”. Ilmeisesti naisten kannattaisi olla syntymästään asti vakuumipakattuja, jotta aika ei turmelisi ulkonäköä.

Viime vuonna otsikoihin nousi myös näyttelijä Jonna Järnefeltin rintaliivittömyys. Esimerkiksi Aamulehdessä nännien näkyminen mekon läpi sai omituisen suuren uutisen aikaan. Lehti pyysi anteeksi sanavalintojaan ja totesi, että ”jokaisella on oikeus vartaloonsa ja pukeutumistyyliinsä”. Kiitos Aamulehti, nyt mekin tiedämme oikeutemme.

Vaikka Linnan juhlissa tyyli on kommentoinnin kohteena, ei se peitä alleen sitä faktaa, että myös naisten vartalot ovat mikroskoopin alla. Avonaiset kaula-aukot herättävät huomiota, vaikka mekko olisi muuten pitkähihainen. Liian kireät alusvaatteet huomataan heti tiukkojen mekkojen läpi. Kukaan ei juuri kiinnitä huomiota, jos miehellä on liian tiukka frakki.

Iltapäivälehdet ovat tyypillisesti ottaneet kärkkäimmän arvioijan roolin Linnan juhlissa. Pahansuopa tunnelma on kuitenkin levinnyt myös muihin medioihin.

Toivottavasti Me too -kampanja vaikuttaa siihen, miten naisista tällä viikolla puhutaan. Suomen satavuotisjuhla olisi oivallinen merkkipaalu poiketa perinteistä. Huomion tulisi kohdistua siihen, mihin se kuuluu, eli saavutuksiin.

Olen kuitenkin pessimisti. Media kirjoittaa, mitä tunnetusti kateellinen tuulipukukansa haluaa lukea.