71 luovutusta. Sen verran Petri Paasikivi, 47, on luovuttanut verta elämänsä aikana. Hän aloitti säännöllisen luovuttamisen parikymppisenä ja asioi Veripalvelulla neljästi vuodessa.

Paasikiven kaltaiset vapaaehtoiset luovat perustan Veripalvelun toiminnalle. Hiljaisena perjantaipäivänä Tampereen toimipisteellä on hyvin tilaa luovuttaa. Paasikivi ei ole lukuisista kerroistaan huolimatta kyllästynyt luovuttamiseen.

– Minulle tämä on hyvin pieni vaiva, kun ottaa huomioon, kuinka suuri apu siitä on.

Veripalvelu on Suomen Punaisen Ristin alla toimiva, erikseen hallinnoitu ja voittoa tavoittelematon osa. Asiakkaiden verestä tehdyt valmisteet myydään sairaaloille ympäri Suomen.

Veripalvelu teki vuonna 2016  toiminnallaan voittoa 4,2 miljoonaa euroa. Veripalvelun viestintä- ja henkilöstöjohtaja Willy Toiviaisen mukaan sen toiminta on voittoa tavoittelemattomaksi toiminnaksi poikkeuksellista. Tuotto jää Veripalvelulle ja sitä käytetään palvelun toiminnan kehittämiseen.

– Uusien laitteiden hankkiminen vie miljoonia.

Rahaa kuluu Toiviaisen mukaan esimerkiksi laboratoriolaitteiden hankkimiseen, tietojärjestelmiin, tutkimustoimintaan ja kiinteistöjen huoltamiseen.

Viime vuonna Veripalvelun pääoma oli 69,3 miljoonaa euroa. Varoja myös sijoitetaan.

– Sijoittamisesta saadut tuotot antavat pelivaraa tulevien vuosien varalle. Talouden vakautta tarvitaan turvaamaan välttämätön terveyspalvelu.

Kilpailijoita ei löydy

Veripalvelulla on Suomessa monopolimainen asema. Sosiaali- ja terveysministeriössä työskentelevän lääkintöneuvos Timo Keistisen mukaan Suomen Punainen Risti on järjestänyt veripalvelun yli 50 vuoden ajan. Hyvin toimivaa perinnettä ei katkaistu edes sote-uudistuksessa.

– Veripalvelu ei voi olla maakunnan vastuulla, kuten tavalliset terveyspalvelut ovat. Se pitää hoitaa kansallisella tasolla.

Veripalvelun tuottaminen olisi avointa kaikille, mutta tällä hetkellä Veripalvelu on ainoa veren myyjä markkinoilla. Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus myöntää toimiluvat laitoksille.

Mikään viranomaistaho ei valvo verivalmisteiden hintoja, joten Veripalvelu voi päättää ne itse. Hinnat ovat kuitenkin kansainvälisesti vertailtuna matalia. Eniten myydään verta, josta on poistettu valkosolut. Suomessa yhden punasoluveripussin hinta on 128,23 euroa. Yhdysvalloissa pussi maksaa keskimäärin 210 dollaria, eli noin 175 euroa.

Veripalvelu ei tavoittele voittoa, mutta tekee sitä silti

Veripalvelun toiminta on voittoa tavoittelematonta, mutta sen liiketoiminta on yritysmäistä verotuksellisesta näkökulmasta. Veripalvelu on yleishyödyllinen yhteisö.

Verohallinnon johtava asiantuntija Lauri Savander kertoo, että voittoa tavoittelematon yhteisö voi olla lain edellytysten täyttyessä verotuksessa niin sanottu yleishyödyllinen yhteisö. Tällainen yhteisö voi olla esimerkiksi jokin suuri järjestö tai seura. Siellä voi myös olla palkattuja työntekijöitä.

Verohallinto ei saa kommentoida yksittäisiä tapauksia.

– Tavallisesti yleishyödyllisen ja voittoa tavoittelemattoman toiminnan ei pitäisi  pitkällä aikavälillä olla huomattavan ylijäämäistä. Sääntö on kuitenkin tapauskohtainen, Savander toteaa yleisellä tasolla.

Vaikka Veripalvelu ei tavoittelisi voittoa, se tuottaa ylijäämää. Ylijäämä oli viime vuonna 4,2 miljoonaa euroa. Veripalvelu pitää ylijäämää tärkeänä toiminnan turvaamisen kannalta. Vuoden 2011 jälkeen Veripalvelun talous on kääntynyt kasvuun. Se on leikkauksien ja tuotannon keskittämisen tulosta.

Verta ei voi tällä hetkellä korvata keinotekoisilla aineilla. Sen takia Toiviaisen mukaan verenluovuttajia ja veripalveluija tarvitaan kaikkialla maailmassa. Verenluovutusten määrä on kuitenkin laskenut 2000-luvulla.

Toiviaisen mukaan Suomessa ihmisiä ei kuole siihen, ettei verta olisi sairaalassa tarjolla. Verta ei nykyisin tarvita operaatioissa yhtä paljon kuin ennen, mikä on myös vähentänyt luovutetun veren määrää.

– Viime vuosina veritilanne on ollut todella hyvä, mikä on seurausta teknologian ja leikkaustekniikan kehittymisestä.

Veripalvelun mukaan hyvästä taloustilanteesta huolimatta verenluovutustoiminnan tulee olla turvattu äkillisten kriisien tai muutosten varalta. Veripalvelu toimittaa sairaaloille sovitun määrän verivalmisteita. Hätätapauksissa luovuttajia voidaan kutsua henkilökohtaisesti apuun tai verta voidaan kuljettaa sairaalasta toiseen. Esimerkiksi Turun puukotusten aikaan sairaalan varastoa täydennettiin Helsingin ja Salon sairaaloista.

Palvelun toiminta perustuu luottamukseen ja hyväntekeväisyyteen. Luovuttajat antavat verensä ilmaiseksi ja lupaavat, että ovat terveydelliseltä tilaltaan sopivia luovuttamaan. Verta luovuttaakseen tulee olla perusterve. Tartuntojen ehkäisemiseksi Veripalvelulla on tarkat kriteerit luovuttajien suhteen.

Maailmalla verestä maksetaan

Periaate olla maksamatta luovuttajille korvausta on kirjattu Suomen lakiin: “Veren ja sen osien luovutuksen on oltava vapaaehtoista. Luovuttajalle ei saa antaa luovutuksesta rahallista korvausta eikä muuta siihen rinnastettavaa etuutta.”

Lakipykälä noudattaa kansainvälistä suositusta. Maailman terveysjärjestö WHO linjasi jo vuonna 1997 tavoitteen, että verenluovutuksen pitäisi koko maailmassa perustua sataprosenttisesti vapaaehtoisuuteen, eikä siitä saisi maksaa korvausta. Kyse ei ole pelkästään altruistisesta periaatteesta auttaa muita ihmisiä. WHO:n mukaan vapaaehtoiset ja korvauksetta jäävät ihmiset ovat turvallisimpia luovuttajia, koska heillä on vähiten tartuntatauteja.

WHO:n suosituksesta huolimatta muun muassa Yhdysvalloissa, Kiinassa, Venäjällä ja Saksassa verenluovuttajille maksetaan veren tai veriplasman luovuttamisesta. Yhdysvalloissa toimii monia eri tahoja, jotka toimivat veripalveluina ja myyvät verta eteenpäin sairaaloille. Luovuttajille maksetut korvaukset vaihtelevat 10–60 dollarin välillä.

Siitä ei ole tietoa, olisiko pienten tuloerojen maassa tartuntojen määrä korkeampi, jos veren luovuttamisesta saisi rahallisen korvauksen. WHO ei linjauksessaan ota kantaa siihen, voisiko verenluovutuksesta maksaminen toimia maassa, jossa tuloerot ovat pienet.

Yhdysvalloissa asunut Eeva Ketola, 49, suhtautuu jyrkästi ajatukseen, että luovutuksesta maksettaisiin rahallista korvausta.

– Yhdysvalloissa verenluovutukseen valikoituu helposti sellaisia ihmisiä, jotka luovuttavat vain rahan takia.

Ketola on luovuttamassa marraskuisena perjantaina Tampereen pisteellä. Ketolan mielestä Suomessa luovutuksen pitää perustua jatkossakin vapaaehtoisuuteen. Rahan perässä tulevat luovuttajat ovat terveysriski.

Lapsena Ketola kulki isänsä seurana, kun tämä luovutti verta. Nykyisin hän pyrkii luovuttamaan säännöllisesti kolmen kuukauden välein. Hän ei usko, että luovuttajien määrä nousisi merkittävästi, jos luovutuksesta maksettaisiin.

–  Se porukka, joka nyt luovuttaa verta, tekisi niin todennäköisesti muutenkin, vaikka siitä maksettaisiinkin.

Verenluovutuksen konkari Petri Paasikivi on samoilla linjoilla Ketolan kanssa.

– Verenluovutuksen väärinkäyttö lisääntyisi, jos siitä maksettaisiin. En toivo sellaista käytäntöä Suomeen.