Viime lauantaina väitin itselleni, etten ehdi alakerran kuppilan bingoon. Pienellä järjestelyllä pelailulle olisi ollut helposti aikaa. Tavanomaisin perusteluni ystävien, urheilun tai kotitöiden välttelylle on kiire.
Ajan kuluminen ei ole uutinen. Se etenee samaa tahtia joka hetki. Silti taivastelemme tuntien ja päivien nopeaa katoamista, kun pitäisi saada jotain aikaiseksi.
Ajankäytön muutosta tarkasteleva julkaisu kertoo, että vapaa-ajan määrä on kasvanut 1900-luvun puolivälistä lähtien. Samaan aikaan kiireen kokemus on lisääntynyt. Esimerkiksi 75 prosenttia 25–49-vuotiaista on kiinnostunut tekemään vapaaehtoistyötä, mutta ajanpuutteen vuoksi siihen ei ryhdytä. Tulos selviää Kansalaisareena ry:n, Kirkkohallituksen ja HelsinkiMission vuonna 2015 teettämästä tutkimuksesta.
Kiire voi olla monissa tapauksissa todellista. Se saattaa riippua varallisuudesta tai elämäntilanteesta. Pienituloinen voi joutua tekemään kahta työtä, jolloin vapaa-aikaa jää vähemmän. Voimme myös kuvitella yksinhuoltajaisän tai -äidin ajanpuutteen arjen keskellä.
Historian valossa tarkasteltuna nykyajan ihminen ei ole kiireisempi kuin edeltäjänsä. Noin 50 vuotta sitten koululaiset ja työntekijät ahersivat myös lauantaisin, kunnes viikkotyöaika lyhennettiin 40 tuntiin. Kiire voi olla subjektiivinen kokemus, jossa numerot ja tosiasiat eivät päde. Työstä vapaata aikaa on paljon, mutta silti tunnemme elävämme hullunmyllyssä.
Usein kiireen tunteessa on kyse valinnoista, joita teemme arjessa. Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimuksen mukaan suomalaiset, jotka kokevat pulaa ajasta, katsovat televisiota keskimäärin lähes kaksi tuntia vuorokaudessa. Somessa käytettyä aikaa voi vain arvailla. Kokemukseni perusteella puhelimen selailu vie aikaa nukkumiselta, pyykinpesulta ja jopa ihmissuhteilta.
Olen itse kiireinen päivittäisten valintojen lisäksi itselleni asettamien tehtävien takia. Haluan saada opintoihini liittyvät esseet ja tentit tehtyä. Opiskelu ei kuitenkaan pääty yhteen suoritukseen, vaan tehtävää seuraa aina toinen. Opinnot kulkeutuvat mukanani kotiin ja illalla peiton alle. Työntekoa ja vapaa-aikaa on välillä vaikea erottaa toisistaan, mikä edistää kiireen tuntua.
Kaikille tiukka aikataulu ei ole ongelma, ja joku voi nauttia vauhdikkaasta arjesta. Välillä kuitenkin tuntuu, että tuottavuutta ihannoivassa yhteiskunnassa vain kiireinen ihminen on tärkeä ja arvokas. Kiire ei voi olla itseisarvo, joka määrittää sitä, kuinka hyvin olemme onnistuneet haalimaan itsellemme töitä tai luottamustehtäviä.
Aikapulasta kärsivien kannattaa miettiä kiireensä perimmäisiä syitä. Järjestelyllä vuorokauden tunnit lisääntyvät.