Suomea pidetään sekä maailman tasa-arvoisimpana että vapaimpana maana. On siis outoa, että näin edistyneessä maassa on lakiin edelleen kirjattu täysin sukupuolen perusteella syrjivä kohta, asevelvollisuus. Jokainen 18–60-vuotias suomalainen mies on asevelvollinen – ellei häntä vapauteta terveydellisistä syistä. Naiset voivat päättää velvollisuudestaan itse.

Vielä oudomman koko asiasta tekee se, että asevelvollisuudesta saa toki kieltäytyä, mutta tällöin on suoritettava vuoden mittainen siviilipalvelus tai vankeusrangaistus. Ainoa tapa välttää asevelvollisuus on vannoa kuuluvansa Jehovan todistajien kuppikerhoon ja pohjustavansa koko arvomaailmansa heidän tulkintaansa Raamatusta. Suomessa pasifismi ilmeisesti kuuluu vain naisille ja Jehoville.

Asevelvollisuudessa ei sinällään ole mitään vikaa. 100-vuotias Suomi on muistutus siitä, että se velvollisuus on myös joskus käynyt toteen. Kyllä uskottava puolustus on valtion identiteetin perusperiaatteita. Hieno perinne se on, ja ennen kaikkea perinne. Perinne on vain argumenttina hyvin hatara.

Vaiettu syy on kuitenkin raha. Epätasa-arvo on usein valtiolle edullista. Puolustusbudjetti kokisi notkahduksen, jos yhtäkkiä pitäisikin ostaa rintaliivejä. Tosin yleensä ihmisoikeuksilla on tapana mennä rahan edelle.

Jos suomalaisella on velvollisuus opetella petaamaan punkka säntillisesti aamuviideltä, sekä tarvittaessa ampumaan, tulisi sen velvollisuuden koskea kaikkia riippumatta siitä, heiluuko jalkojen välissä mitään vai ei. Näinhän toimitaan esimerkiksi Norjassa. Emme muistaakseni elä enää yhteiskunnassa, jossa naiset päivystävät nyrkin ja hellan välissä samalla kun miehet sotivat.

Ideaalissa maailmassa tosin kenenkään ei olisi pakko käydä valtion maksamaa kesä- tai talvileiriä, riippumatta siitä onko sosiaaliturvatunnuksen kolmas numero pariton vai parillinen. Ymmärrettävistä syistä Suomen valtio on kuitenkin päättänyt tehdä maanpuolustamisesta kansallisvelvollisuuden.

Itsekin olen tämän pakollisen velvoitteen suorittanut, lähinnä siksi että se oli nopeammin ohi kuin siviilipalvelus. Tuohon reiluun kahdeksaan kuukauteen mahtui lähinnä vitutusta ja ahdistusta, mutta käteen jäi silti ihan mielenkiintoinen kokemus ja parikymmentä Facebook-kaveria. Ihmettelen vain, miksi naiset saavat valita, hankkivatko itselleen tuon kokemuksen vai eivät. Mielestäni vuonna 2017 ihmisen ei enää pitäisi olla vain sukupuolensa jatke.