Joudut lähtemään kotoasi aseistautuneiden miesten huutaessa käskyjä. Matkaat läpi viidakon ja vuolaiden vesien olematta varma, selviätkö matkastasi hengissä. Saman matkan on alle puolessa vuodessa tehnyt suurempi ihmisjoukko kuin mitä Oulussa, Tampereella ja Turussa on asukkaita yhteensä.

Elokuussa 2017 Rakhinen osavaltiossa Myanmarin lounaisosassa aseistautunut joukko iski valtion turvallisuusjoukkoja vastaan ja tappoi 12 ihmistä. Tästä alkoi Myanmarin armeijan laaja väkivaltakampanja, jonka kohteena olivat rohinga-vähemmistön edustajat.

YK:n pakolaisjärjestön mukaan pakolaisten määrä kasvoi tuolloin rajusti. 100 000 raja rikkoutui syyskuun alussa ja 370 000 syyskuun puolivälissä. Lokakuuhun tultaessa yli 600 000 ihmistä oli hakenut turvaa Bangladeshista.

– Kyseessä on pitkäaikainen syrjintä, ja historian kuluessa rohingat ovat joutuneet pelinappuloiksi. Siellä on ollut säännöllisiä vainoaaltoja, noin kerran 10 vuodessa. Tilanne on pahentunut viime vuosina, kertoo asiantuntija Anu Tuukkanen Amnesty Internationalin Suomen osastosta.

Myanmarin armeija kutsuu viimeisimpiä väkivaltaisuuksia terrorin vastaisiksi operaatioiksi. Termin varjolla he ovat estäneet kansainvälisiä tarkkailijoita ja median edustajia pääsemästä alueelle. Tuukkanen luonnehtii väkivaltaisuuksia kuitenkin koko rohinga-väestöä kohtaan suunnatuiksi rangaistuksiksi.

Kansainväliset järjestöt ovat hyödyntäneet muun muassa haastatteluita ja satelliittikuvia selvittääkseen Myanmarin tilannetta. Human Rights Watch kertoo Myanmarin armeijan käyttäneen rohingoihin kohdistuneita raiskauksia osana kampanjaansa. Armeijan edustaja on kieltänyt raiskaukset toteamalla, että ”katsokaa näitä naisia, jotka esittävät näitä väitteitä – kuka heitä haluaisi raiskata?”

Maailmanpolitiikka esteenä YK:n suorille toimille

Monista eri sopimuksista ja julkilausunnoista huolimatta YK ei pysty puuttumaan yksipuolisesti eri maiden tai alueiden sisällä tapahtuviin konflikteihin. Ei edes silloin, kun ihmisoikeuskomission edustaja on kutsunut Myanmarin tilannetta etniseksi puhdistukseksi.

YK määrittelee kansanmurhan toimiksi, joiden tarkoituksena on osittain tai kokonaan tuhota ihmisjoukko heidän kansallisuutensa, etnisyytensä, rotunsa tai uskontonsa perusteella. Etninen puhdistus ei ole lakitermi eikä sitä ole määritelty, vaikka termiä on käytetty
kansainvälisten tuomioistuinten päätöksissä.

– YK on yhtä vahva kuin mitä sen jäsenet haluavat. Tässä tilanteessa Kiina on estänyt järjestön puuttumisen Myanmarin tilanteeseen, eikä YK voi väkipakolla mennä maahan, Tuukkanen kertoo.

YK:lla on monia keinoja, joita se voi hyödyntää kriisitilanteissa diplomaattisista ja taloudellisista pakotteista voimankäyttöön.

– Vielä senkin jälkeen, kun turvallisuusneuvostossa on yksimielisyys, niin käytettävissä olevien keinojen valinnasta voi vallita erimielisyyksiä, kertoo emeritustutkija Unto Vesa Tampereen yliopiston rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksesta.

Yksimielisyyden tiellä on turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenten veto-oikeus, joka Vesan mukaan alun perin luotiin, jotta suurvallat pakotettaisiin hakemaan yhteisymmärrystä. Juuri tätä oikeutta Kiina on käyttänyt Myanmarin kohdalla.

Vesa korostaa, että noin 20 viime vuoden aikana on tapahtunut merkittävää kehitystä kansainvälisen yhteisön valmiudessa reagoida tragedioihin. Internet on mahdollistanut tiedon ja kuvamateriaalin nopean levittämisen, minkä vuoksi valtioille syntyy entistä nopeammin paine reagoida kriiseihin.

Vihapuheella luodaan inhon ilmapiiriä

Anu Tuukkasen mukaan rohingat ovat ainoa Myanmarin vähemmistöryhmistä, joihin kohdistuu niin laajaa ja totaalista syrjintää, että voidaan puhua apartheidistä. Apartheid on jotakin ihmisryhmää vastaan kohdistetut toimet heidän syntyperänsä perusteella. Kyseessä on rikos ihmisyyttä vastaan.

Taustalla on erityisesti ääri-buddhalaisten uskonoppineiden pitkään jatkunut kiihotus- ja vihapuheen syytäminen.

– Ääri-buddhalaiset liikkeet ovat saaneet vuosien ajan aika vapaasti tuottaa ja levittää vihapuhetta rohingoja vastaan. Tämä puhe on levinnyt laajalle, ja sitä toistavat myös armeijan ja hallinnon edustajat, Tuukkanen kertoo.

Vihapuheen laaja käyttö ja sen avoin hyväksyntä kielii suunnitelmallisesta ja tarkoituksenhakuisesta kansanmurhasta. Samanlaista toimintaa oli havaittavissa myös Ruandan kansanmurhaa edeltävänä aikana.

Unto Vesan mukaan vihapuheella pyritään luomaan ilmapiiri, jossa vähemmistöihin tai vastustajiin kohdistetut toimenpiteet eivät tunnu ihmisiin kohdistetuilta. Näin oikeutetaan hirmuteot.