Tampereen yliopiston opiskelijoita rassaa tuntityön mitoituksen kirjavuus eri kursseilla. Tamyn koulutusvastaavan Veera Kalevan mukaan opintojen mitoittaminen on vaikeaa, koska aloilla arvioidaan työmääriä eri tavoin. Ongelmaksi koetaan se, että opiskelijapalaute ei aina tavoita henkilökuntaa. Kaikissa tutkinto-ohjelmissa opiskelijoiden antamaa palautetta ei edes käsitellä.

Koulutusasiantuntija Kati Toikkanen Tampereen yliopistosta sanoo, että opiskelijoiden kokemus työn määrästä on yliopiston kurssipalautteiden perusteella varsin hyvä. Yli puolet vastaajista kokee, että kurssit ovat vaatineet kohtalaisesti työtä. Kuitenkin noin 40 prosenttia vastanneista on ilmoittanut työmäärän liialliseksi. Toikkasen mukaan palautteista ei voi tehdä kattavia päätelmiä, koska kaikki opiskelijat eivät vastaa kyselyihin.

Kaleva sanoo, että osalla aloista kuormittavuus on selkeästi suurempaa kuin toisilla. Esimerkiksi kielissä opiskelijoilta edellytetään suuria työmääriä.

Kieltenopiskelija Suvi Parhankangas kertoo, että oman oppiaineen kurssit ovat kuormittavampia valinnaisiin opintoihin verrattuna. Esimerkiksi osa ranskan peruskursseista vaatii työtä yli ohjeellisen ajan, koska kursseilla on päivä aikaa tehdä samalla viikolla käsiteltäviä tehtäviä. Lisäksi viiden opintopisteen kurssit saattavat kestää jopa kolme periodia.

– Tuntuu, että yhdessä kurssissa on saman verran asiaa kuin kahdessa vastaavassa englannin kurssissa, Parhankangas sanoo.

Uutta tutkimustietoa ei ole saatavilla

Perusajatus opintopisteiden mitoituksessa perustuu Oulun yliopistossa vuonna 2003 julkaistuun ”Anna aikaa ajatella” -teokseen. Yliopisto-opetuksen kehittämisen verkoston koordinaattori Johanna Naukkarinen sanoo, että kirja antaa edelleen lähtökohdan kurssien suunnittelulle. Uudempaa vastaavaa tutkimusta aiheesta ei ole tehty.

Veera Kalevan mukaan tiedekunnilla pitäisi olla yhteisiä linjoja opetuksen mitoittamisessa. Tällä hetkellä yksittäisistä kursseista on vastuussa opettaja, joka päättää kurssin työmuodoista. Naukkarisen mielestä yliopistoihin ei voida luoda yhtenäistä systeemiä, koska se rajoittaa opettajien mahdollisuuksia käyttää eri opetuskeinoja. Toimiva mitoitus on kiinni siitä, miten hyvin opettajat osaavat arvioida työmääriä.

Palautetta käsitellään vain tutkinto-ohjelmien tasolla

Naukkarisen mielestä opintojen mitoitus on mennyt parempaan suuntaan sen jälkeen, kun opintoviikoista siirryttiin opintopisteisiin vuonna 2005. Opintopisteet ovat yhtenäisiä, ja yhden pisteen työmäärä on selkeästi ilmaistu. Naukkarinen myöntää tulkitsevansa tilannetta kouluttajien näkökulmasta.

– Koulutuksissamme käymme opettajien kanssa läpi mitoittamista, mutta kaikki eivät tietenkään käy niissä, Naukkarinen sanoo.

Kati Toikkasen mukaan Tampereen yliopiston opetusneuvosto ei ole puuttunut yksittäisten kurssien työmääriin. Opiskelijoiden palautteita käydään läpi tutkinto-ohjelmien tasolla.

Tämän lukuvuoden kurssipalautteiden mukaan jopa 80 prosenttia opettajan pedagogisia opintoja suorittavista koki kurssien työmäärän suureksi verrattuna opintopisteisiin. Vastaajista 45 prosenttia koki työmäärän erittäin suureksi. Aineenopettajaksi opiskelevien ainejärjestön Tamauksen puheenjohtaja Max Liikka vahvistaa, että monien mielestä pedagogisten opintojen työmäärä ylittää tuntimitoituksen. Vaikka kurssit ovat työläitä, niiden sisältö koetaan hyödylliseksi.

Miksi kurssien työmäärän säätely on tärkeää? Lue mielipide tästä.