Osaan monia suomalaisten urheiluselostajien kuolemattomia lausahduksia ja hehkutuksia ulkoa. Joistakin muistan jopa äänenpainoja. En ole ainoa, jos Yle Puheen selostustoivekonsertteja on uskominen.
Ohjelmassa kuuntelijat toivovat musiikin sijaan otteita menneistä urheiluselostuksista. Ohjelmasta tehdään jatkuvasti uusia jaksoja, ja toiveita riittää jonoksi asti. Selostajat tuntuvat olevan monille lähes yhtä suuria sankareita kuin urheilijatkin.
Omassa lapsuudessani Antero Mertarannan ja kumppaneiden selostukset puhuttivat välitunneilla usein jopa itse ottelua tai kilpailua enemmän. Selostuksia tallennettiin Nokian puhelimilla ja kuunneltiin kavereiden kesken. Venäjä kaatui Torinon olympiavälierässä yhä uudelleen ja uudelleen, ja Jukka Keskisalon estejuoksun Euroopan mestaruus oli ”ihmeellinen asia” vielä viidennelläkin kuuntelukerralla.
Perjantaina alkavat Pyeongchangin talviolympialaiset saattavat jäädä viimeisiksi sinivalkoisen hehkuttamisen kisoiksi. Ylen tuore päätoimittaja Jouko Jokinen kertoi taannoin Helsingin Sanomissa vierastavansa suomalaisten hurmahenkistä kannustamista.
Myönnetään, selostajilla karkaa aina silloin tällöin mopo käsistä. Mitä sitten? Penkkiurheilu on pohjimmiltaan tunteiden juhlaa, ja innostunut selostus on omiaan tartuttamaan kisafiilistä myös kotisohville. Onnistunut selostus luo parhaimmillaan yhteenkuuluvuuden tunnetta niin voiton kuin tappionkin hetkellä.
Selostajat eivät ole pelkkiä nippelitietorobotteja, vaan heilläkin on tunteet. On enemmän kuin suotavaa päästää ne valloilleen, kun monen tunnin kilvan jälkeen suomalainen ylittää maaliviivan ensimmäisenä tai kaatuu loppusuoralla selvästä johtoasemasta.
On totta, ettei puolueellinen selostaminen mahdu journalismin pelisääntöjen raameihin. Voiko selostamista eli tapahtumien kuvailua toisaalta edes pitää journalismina?
Toivon suomalaisille Etelä-Koreasta runsaasti mitalisadetta ja uusia, ikimuistoisia selostuksia. Jos selostaja vain toteaisi Iivo Niskasen voittaneen olympiakultaa 50 kilometrin maastohiihdossa, jäisi voitonjuhlista puuttumaan jotain olennaista. Helsinki, Porilaisten marssi.