EU:n kierrätystilastossa Ruotsin kierrätysaste on 50 prosenttia. Suomen vastaava luku on 35–40. Todellisuudessa Suomi ei jää Ruotsista jälkeen, koska Ruotsi käyttää laskennassa erilaista asteikkoa. Jos Suomen kierrätystulos laskettaisiin Ruotsin käyttämällä asteikolla, myös me yltäisimme 50 prosentin kierrätysasteeseen.

Ympäristöministeriön erityisasiantuntija Sirje Stén kertoo, että Tukholmassa kerrostalot eivät lajittele lainkaan biojätettä, jolla on suurin ympäristövaikutus. Sen sijaan omakotitaloilta biojäte kerätään. Tapaa perustellaan omakotitaloasujien korkeammalla koulutusasteella ja valistuneisuudella.

Suomessa tilanne on päinvastainen. EU:n kierrätystavoitteisiin päästäisiin ottamalla oppia naapurin ansioista. Yksi helposti toteutettava muutos olisi järjestää pakolliset korttelibiojätekeräykset omakotitaloalueille. Keräyksen voi rahoittaa esimerkiksi nostamalla jätemaksuja yleisesti.

Jätelaissa todetaan, että jätemaksun on mahdollisuuksien mukaan kannustettava jätteen määrän ja haitallisuuden vähentämiseen. Lain mukaan olisi siis perusteltua nostaa jätemaksuja sen verran, että sillä voitaisiin rahoittaa korttelibiojätteet.

Tavoitteita määrittäessä pitäisi tarkastella lähemmin ihmisen perusluonnetta. Omakotiasuja on itsekäs ja mukavuusalueellaan viihtyvä. Kierrättämisen täytyy siis olla helppoa ja kannattavaa.

Suurimmalle osalle ihmisistä maailman suojeleminen ympäristötuholta ei valitettavasti ole riittävä syy lajitella. Sen sijaan roskista eroon pääseminen mahdollisimman vähällä rahalla ja vaivalla on kannattavaa. Omakotitaloasukkaalle tämä tarkoittaa muovin ja biojätteen dumppaamista iloisesti sekajätteeseen niin kauan kuin joka korttelissa ei ole biojätekeräystä.

Omakotitaloasukkaita täytyy avittaa oikeaan suuntaan. Asukas osaa kävellä sata metriä, jos jokin ylempi taho siihen velvoittaa.

Miten omakotitaloasukkaiden lajittelua voidaan tehostaa? Lue tutkiva uutinen tästä.