Oliko Suomen valtiomuotovalinta sittenkin virhe?

Kukaan ei tosissaan vaadi Suomen valtionpäämieheksi kuningasta, mutta monarkian kaipuu nousee pintaan muilla tavoilla. Suomen presidentissä on paljon samaa kuin parlamentarisoituneiden monarkioiden päämiehissä.

Nykyään presidentti on käytännössä ulkopoliittinen keulakuva ja julkisten tilojen seinäkoriste, jonka näkyvin tehtävä on isännöidä itsenäisyyspäivänä kansakunnan kermaa hovissaan. Edustava ja varovasti kantaa ottava presidentti Sauli Niinistö yhdistää kansaa kuin Britannian kuningatar Elizabeth.

Niinistön perillisestä uutisoidaan ikään kuin kyseessä olisi monarkki. Media ja lukijat hullaantuivat heti presidentinvaalien jälkeen kuninkaallisen vauvan syntymästä samaan tapaan kuin länsinaapurimme prinsessa Victorian saadessa jälkeläisiä.

Kuningasnostalgia elää muutenkin vahvana Suomessa. Ajatusleikit Suomen kuninkuudesta ovat jatkuneet sadan vuoden ajan. Viimeksi Aamulehti uhrasi sunnuntaina viisi sivua Donatus Prinz von Hessenin henkilökuvalle. 51-vuotias saksalainen viininviljelijä olisi luultavasti kuningas, mikäli maamme olisi nyt kuningaskunta.

Viime perjantaina Tampereen Museo Milavidassa alkoi Suomen kuningasseikkailua muisteleva näyttely. Museossa on esillä muun muassa Suomen kuninkaalle, Hessenin prinssi Friedrich Karlille tehty kruunu. Mitään kruunuahan ei ikinä taottu, vaan valtapäähine valmistettiin näyttelyä varten alkuperäisten luonnosten mukaan.

Kuninkaaseen päädyttiin vuosisata sitten. Kun sisällissota päättyi toukokuussa 1918, eduskunnassa alkoi keskustelu avoimeksi jääneestä hallitusmuodosta. Vahvasti oikeistolainen eduskunta päätyi monarkiaan vastoin alkuperäistä itsenäisyysjulistusta, muun muassa siksi, että vahvan hallitsijan puute oli monien mielestä ajamassa maata sotaan.

Friedrich Karl ehti olla muodollinen valtionpäämies vain kaksi kuukautta. Kun Saksa hävisi maailmansodan, kuningasideat kariutuivat nopeasti. Niinistöllekään ei lykätty mukavan kruunupään roolia kuin vasta ensimmäisen kauden jälkeen, jolloin hän osoittautui turvalliseksi valinnaksi.

Jos Suomessa olisi kuningas, Ruotsin ja Britannian kuninkaalliset tuskin saisivat iltapäivälehdissä yhtä suurta huomiota. Toisaalta lempeä kansanisä Sauli I perheineen on nyt juuri sitä, jota kansallismielisissä suomalaisissa piilevä monarkisti kaipaa. Ja näitä monarkisteja on ilmeisen monta, mikäli presidentinvaalituloksesta voi vetää johtopäätöksiä.