”Eikö se pistetä kiveksiin? En ikinä”, totesi eräs ystävistäni kysyttyäni, voisiko hän kokeilla miehille suunniteltua ehkäisyruisketta. Miesten ehkäisypillerit saivat samassa porukassa yhtä tyrmäävän vastaanoton, sillä niiden haittavaikutukset pelottivat.

Naisen korvaan moinen valitus saattaa kuulostaa tutun turhauttavalta. E-pillerit täyttävät kohta 60 vuotta, ja niiden sivuvaikutuksina on ollut muun muassa mielialanmuutoksia, päänsärkyä ja jopa veritulppaa.

Naisten ja miesten yhteistä vastuuta raskauden ehkäisyssä on toitotettu ensimmäisistä terveystiedon tunneista saakka. Oppi ei pidä paikkaansa. Tasa-arvo yhteisessä ja kivassa harrastuksessa ei ehkäisyn osalta toimi.

Tällä hetkellä miehen mahdollisuudet osallistua raskauden ehkäisyyn ovat rajalliset. Putket voi toki käydä napsauttamassa solmuun sterilisaation avulla, mutta mikäli lopullinen kirurginen toimenpide ei herätä innostusta, on kondomi ainut apu. Etenkin pidemmissä suhteissa, joissa sukupuolitautiriskit ovat hälvenneet tai kumin käyttö ei muuten vain houkuttele, ehkäisy jääkin täysin naisen kontolle.

Miesten ehkäisykeinojen vähyyttä on perusteltu hitaalla kehityksellä ja testaamattomuudella. Samaa tuumittiin varmasti e-pillerin kehittelyn yhteydessä, joten puolen vuosisadan takamatka ehkäisyvälinekehittelyssä tuntuu käsittämättömältä. Asialla on yhteiskunnallista merkitystä. Myös miehet tarvitsevat mahdollisuuden tuplavarmistukseen, jotta he eivät saa lapsia tahtomattaan esimerkiksi kondomin rikkoutuessa.

Miesten ehkäisyvälineet ovat olleet tulossa markkinoille ”viiden vuoden päästä” viimeisen parinkymmenen vuoden ajan. Keinoiksi on kehitelty ehkäisyruiskeen ja -pillereiden lisäksi muun muassa ”spermakytkintä”, jolla mies voisi valokatkaisijan tavoin säädellä omien siittiöidensä liikehdintää. On päätös itsessään, ettei miesten mallin kehitykseen ole laitettu enempää yritystä. Aiheesta ei myöskään puhuta tarpeeksi.

Tyttöystävälläni on ollut jo ennen suhteemme alkua kuparikierukka. Hän yllättyi, kun kerroin voivani kokeilla ehkäisyruisketta, mikäli kehitys sen mahdollisuuden joskus suo. Ideaalitilanne olisi, että voisimme molemmat osallistua ehkäisyyn yhtä lailla. En halua uskoa olevani ainut, joka toivoo tällaista vaihtoehtoa. Kehitysvauhti näyttää kuitenkin pahasti siltä, että voin suositella täydellistä yhteisvastuuta vasta omalle jälkikasvulleni.