Tampereen seurakuntayhtymän keräämän kirkollisveron määrä on laskenut vuodesta 2014 noin puoli miljoonaa euroa. Seurakuntayhtymän kokonaistulot laskivat viime vuonna peräti 1,7 miljoonaa vuodesta 2016.

Yksi syy talouden heikkenemiseen on evankelis-luterilaisen kirkon jäsenmäärän lasku. Tampereella kirkkoon kuului vuonna 2002 vielä 79 prosenttia väestöstä. Viime vuonna vastaava luku oli enää 63,5. Vuonna 2017 kirkon jäsenmäärä Tampereella kasvoi lähes 700 henkilöllä, mutta suhteellinen määrä laski.

Tampereen seurakuntayhtymän kehitysjohtaja Timo Takalan mukaan Tampereella on jouduttu sopeutumaan heikentyneeseen talouteen. Työntekijöiden määrää on vähennetty, ja 15 vuoden aikana hallinnollisten toimielinten määrä on puolittunut. Suomenkielisiä seurakuntia oli vielä muutama vuosi sitten kymmenen, mutta nyt niitä on enää neljä.

Yksi suurimmista kulueristä on ollut toimitilat, joten osasta seurakuntataloista ja leirikeskuksista on luovuttu.

– Teemme uusia tilaratkaisuja, jotka ovat aiempia kustannustehokkaampia. Hankimme muun muassa hiljattain Aitolahdesta leirikäyttöön entisen diabeteskeskuksen. Kirkoista emme kuitenkaan aio luopua, Takala sanoo.

Verot käytetään monipuolisesti

Kirkkolaki ja -järjestys määrää seurakuntien perustehtävät. Ne sisältävät muun muassa diakonian, jumalanpalvelusten järjestämisen ja kristillisen kasvatuksen.

Tampereen seurakuntayhtymä keräsi kirkollisveroa vuonna 2016 hieman yli 31 miljoonaa euroa ennen muutosverotusta. Se kattoi yli 60 prosenttia yhtymän tuloista.

Kerätystä kirkollisverosta budjetoidaan noin puolet seurakuntayhtymän yhteisten tehtävien hoitoon. Niihin kuuluvat esimerkiksi sairaalasielunhoito sekä hallinto- ja talousasiat. Loput jaetaan seurakunnille jäsenmäärien perusteella.

Tampereen seurakuntayhtymässä tehdään vuosittain talouteen yhteiset strategiset linjaukset, joita seurakunnissa on mukailtava.

Rahankäyttö seurakunnissa ei ole kuitenkaan identtistä.

– Harjun ja Messukylän lähiöseurakuntien alueella asuu suhteellisesti enemmän lapsia kuin keskustan Tuomiokirkkoseurakunnan alueella, joten esimerkiksi rippikoulukustannukset ovat erilaiset, Timo Takala sanoo.

Rahapula näkyy myös ruohonjuuritasolla

Heikentynyt talous on vaikuttanut kaikkeen Tampereen seurakuntayhtymän toimintaan.

Tampereella käytettiin esimerkiksi diakoniaan vuonna 2017 noin 3,5 miljoonaa euroa. Se on vuoteen 2016 verrattuna 200 000 euroa vähemmän.

Diakoniatyöntekijä Anna Henriksson on huomannut, että kirkolla ei ole rahaa entiseen tapaan.

– Aina löytyy avuntarvitsijoita, ja joskus koen itseni riittämättömäksi.

Hän pitää tilannetta kuitenkin varsin hyvänä.

– Olisi upeaa, jos kirkko voisi auttaa vieläkin enemmän, mutta on kuitenkin ensisijaisesti yhteiskunnan tehtävä vastata ihmisten toimeentulosta. Pitäisi päästä tilanteeseen, jossa esimerkiksi kirkon ruoka-apu ei olisi niin tärkeää.

Kristillisen kasvatuksen osuus oli viime vuonna 6,8 miljoonaa euroa. Pudotusta on peräti 600 000 euroa verrattuna vuoteen 2016.

Lastenohjaaja Kaisu Tirkkonen Linnainmaan seurakuntakeskuksesta on myös huomannut rahapotin pienentymisen. Vakituisten lastenohjaajien jäädessä eläkkeelle palkataan heidän tilalleen osa-aikaisia työntekijöitä.

– Ohjaajien määrä ja materiaalit ovat vähentyneet. Lasten toiminnasta leikkaaminen ei ole hyvä asia, mutta pärjäämme kuitenkin oikein hyvin.

Monet eroavat kirkosta kannanottona tai uskonpuutteesta. Tulisiko päätöksen kuitenkaan olla niin yksinkertainen? Lue aihetta käsittelevä pääkirjoitus tästä.