Uusintarikollisuus on Rikosseuraamuslaitoksen tuoreimpien tutkimusten mukaan kääntynyt laskuun. Vankilat eivät silti vielä ammota tyhjyyttään. Vuonna 2017 tiilenpäitä luki päivittäin noin 3 000 vankia. Vähintään toista tuomiotaan suoritti vuoden aikana yli 1 500 henkilöä.

Vankien syyllisyys omaan kohtaloonsa puhututtaa aika ajoin – yleensä silloin, kun pohditaan, kohdellaanko heitä liian armollisesti tai päästetäänkö vangit takaisin siviiliin liian nopeasti. Osa on sitä mieltä, ettei pitäisi päästää ollenkaan.

Yhteiskunnan turvallisuuden kannalta vangin pitäminen eristyksissä viimeiseen vankeuspäivään olisi huono ratkaisu, kertoo Rikosseuraamuslaitoksen Tiina Vogt-Airaksinen. Vangit tarvitsevat välineitä suunnitella elämäänsä vankilan ulkopuolella, ja etukäteen arvioitavissa oleva vapautuspäivä on hyvä kiintopiste tulevaan.

On kyseenalaista asettaa vastuu vankilaan joutumisesta ja sen aiheuttamista lieveilmiöistä kokonaan yhden ihmisen hartioille. Välillä on hyvä katsoa peiliin ja muistuttaa itseään siitä, että vanki on yhteiskuntansa kasvattama. Onnellisen ja kaikilla tavoilla tuetun perheen lapsesta ei tule usein raskaan sarjan rikollista. Poliisin, koululaitoksen tai lastensuojelun puutteet kokeneella on sen sijaan huomattavasti matalampi kynnys ajautua hankaluuksiin.

Vaikka yhteys rikkinäisen kasvuympäristön ja linnatuomioiden välillä on maalaisjärjellä pääteltävissä, yhteiskunnallisessa päätöksenteossa siihen viitataan kintaalla.

Väkivaltarikoksien ja alkoholin juovuttava yhdistelmä on kansallinen paheemme. Suuri osa impulsiivisista pahoinpitelyistä ja ikuisen arven jättävistä laiminlyönneistä tehdään tukevassa humalassa. On tekopyhää heristää toista nyrkkiä vankilaan päätyneelle, jos toisessa puristaa riemulla ruokakaupasta haettua nelosoluttölkkiä.

Väkivalta- ja henkirikoksien uusimisesta annettiin vuonna 2016 yli tuhat tuomiota. Millainen on rikollisuuden tila Suomessa? Lue tutkiva juttu tästä.