Kun Arttu Soilumolta eskari-ikäisenä kysyttiin tulevaisuuden haaveammattia, hän vastasi haluavansa olla aikuisena töissä paikassa nimeltä kulttuuri.

Nyt parikymppisenä Soilumo elää lapsuuden tokaisuaan todeksi. Hän opiskelee näyttelijäksi Tampereen yliopiston teatterityön tutkinto-ohjelmassa eli Nätyllä.

Opiskelijat kasvavat monipuolisiksi taiteilijoiksi. Lukujärjestykseen kuuluu puhe- ja lauluopetusta sekä liikunnallisia opintoja, esimerkiksi tanssia. Lisäksi nätyläiset harjoittelevat muita teatterin osa-alueita, kuten kirjoittamista.

Vaikka opiskelua on takana vasta vajaat kaksi vuotta, Soilumo on näytellyt jo pitkään. Ansioluettelossa on muun muassa roolityö Ylen Uusi päivä -sarjassa, jossa hän esiintyi neljä vuotta. Soilumo kertoo, että opiskelu on tuntunut työelämän päälle hyvältä.

– Parasta on se, että on lupa mokata.

Omana itsenä kouluun

Näyttelijän ammatti houkuttaa monia, mutta usein tie alalle katkeaa oppilaitosten valintakokeisiin. Karsinta on ankaraa: esimerkiksi Nätylle opiskelijoita otetaan kerrallaan sisään kaksitoista, kun hakijoita on yleensä tuhatkunta. Vaikka Soilumo oli ennen opintoja elättänyt itseään näyttelijänä monta vuotta, hänkin joutui kouluun päästäkseen käymään läpi monta hakuprosessia hylkäämisineen. Ennen Nätyä hän haki kolme kertaa Teatterikorkeakouluun.

– Ensimmäisenä vuonna hakeminen oli hauskaa, ja pääsin yllättävän pitkälle juuri lukiosta päässeen nuoren ihmisen energialla. Sen jälkeen se muuttui vuosi vuodelta hirveämmäksi.

Nätylle hän pääsi opiskelemaan ensimmäisellä hakukerralla. Taustalla oli vuosi Lahden kansanopiston näyttelijälinjalla, ja monivaiheisissa valintakokeissa hyvä fiilis kantoi loppuun saakka. Oman nimen kuuleminen valittujen listalla tuntui epätodelliselta.

– Se tuli kuitenkin aika puun takaa. Soitin äidille, ja sitten itkimme yhdessä.

Näyttelijänopinnoista haaveileville Soilumolla on yksi ohje: valintakokeissa kannattaa olla rehellisesti oma itsensä. Hän arvelee, että sillä tavalla valitsijat saavat parhaiten kiinni siitä, kuka ja millainen hakija on.

Teatterin mahdollisuudet innostavat

Tulevaisuudessa Soilumo haluaisi näytellä sekä teatterilavoilla että kameran edessä. Hän on kiinnostunut teatteritaiteen uudistamisesta ja kyseenalaistaa perinteisen teatterikerronnan, jossa katsoja todistaa tapahtumia katsomosta samalla tavalla kuin elokuvakankaalta.

– Tuntuu, että tällä hetkellä teatteri yrittää kovasti kilpailla elokuvan kanssa. Mitä sellaista se voisi olla, mitä elokuva ei?

Näyttelijäntyöhön liittyy Soilumon mielestä myös iso yhteiskunnallinen vastuu. Hän toteaa, että fiktio vaikuttaa todellisuuteen samalla tavalla kuin todellisuus fiktioon. Siksi näyttelijän ammattitaitoon kuuluu kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, mille asioille lavalla nauretaan.

Soilumo pohtii, että parhaimmillaan näytteleminen voi jättää jäljen myös yksittäisiin katsojiin.

– On aika siistiä, jos omalla työlläni saan jonkinlaisen muutoksen aikaan katsojan ajattelussa tai saan hänet näkemään asioita uudella tavalla.

Oikaisu 17.2.: Korjattu Grande Finale monologiesityksestä esitykseksi.