Kun vuosien harjoittelu ei enää tuotakaan tulosta, ajautuu väkisinkin asettelemaan asioita uuteen tärkeysjärjestykseen.

– Välillä mietin sitäkin, että miten itseni esittelisin? Ilman urheilua siis. Olisinko nyt sitten vain pelkkä Jessi?

Nuoruusiässä tapahtunut kehitys antoi toivoa paljon.

– Eniten pelkään, että minut nähdään luovuttajana. Tuntuu oudolta ajatella, ettei musta taidakaan olla huippu-urheilijaksi.

Lupaava juonioritähti

Jessi Landström löysi yleisurheilun jo 7-vuotiaana alakoulun juoksukilpailujen voiton jälkeen. Tällöin myös Ylöjärven Uutisissa oli ilmoitus alkavasta yleisurheilukoulusta.

– Olin ihan fiiliksissä voitostani ja vanhempien rohkaisun myötä halusin koettaa, josko laji olisikin minulle sopiva.

Ensimmäinen urheilukoulukerta ei kuitenkaan vakuuttanut innokasta lahjakkuutta. Alkulämmittelynä juostiin yksitoikkoisesti urheilukenttää ympäri.

– Tuolloin ajattelin, että näin tylsää harrastusta en varmasti jatka.

Ensimmäistä kertaa pilli vihelsi 8-vuotiaan Landströmin lähtöviivan taakse Ratinan stadionilla. Edessä oli 40 metrin juoksu. Vuosien saatossa ikäsarja muuttui ja juoksumatka piteni. Yksi oli kuitenkin varmaa – Landström oli maalissa aina ensimmäinen. Menestys nuorena antoi paljon toivoa.

– Muistan ajatelleeni, että tätä teen vielä tulevaisuudessakin. Halusin ammattiurheilijaksi.

Ylöjärven Urheilijoiden kisa-asu vaihtui Tampereen Pyrinnön väreihin Landströmin ollessa 11-vuotias. Suurempi seura avasi uusia ovia, ja samalla hän löysi uuden lajin pikajuoksumatkojen rinnalle.

Vuonna 2011 Landström osallistui nuorten SM-kilpailuihin. Lajeiksi valikoituivat 100 metriä ja 200 metrin aidat. Landström sijoittui molemmissa lajeissa hopealle.

– Kai sitä voisi sanoa, että jotain jäi hampaankoloon noista ensimmäisistä SM-kilpailuista.

Kauden jälkeen Landström oli entistä motivoituneempi harjoittelija ja pian myös tuloksissa tapahtui kehitystä. Vuoden 2011 SM-mitalit kirkastuivat kullaksi. Ensimmäinen edustustehtävä avautui 17-vuotiaiden MM-kilpailuihin Donetskiin vuonna 2013. 100 metrin aidoissa Landström sijoittui yhdeksänneksi – niukasti finaalin ulkopuolelle.

– MM-kisapaikka on urani suurin ja hienoin edustustehtävä. Pelkkä startti jännitti minua aivan hulluna, ja pelkäsin pyörtyväni ennen lähtölaukausta.

Luopumisen tuska

Nyt Landström on hieman erilaisilla kalkkiviivoilla. Hän on joutunut myöntämään itselleen, ettei kehitys ole ollut samanlaista kuin juniorina.

– Ajan uhraaminen harjoittelulle ei tunnu enää niin mielekkäältä, kun tulokset junnaavat paikoillaan.

Nyt Landström pohtii millaista elämä olisi ilman kilpaurheilua. Hänen päivänsä ovat jo vuosien ajan täyttyneet harjoituksista, ja yhteydenpito valmentajaan on ollut päivittäistä. Kaiken päättyminen tuntuu ristiriitaiselta.

Ystävien ja läheisten tuki on ollut korvaamatonta. Landström tietää, ettei ole ajatustensa kanssa yksin. Monet ystävät ovat läpikäyneet saman ajatusmyrskyn, jossa hän on nyt.

– Sen ainakin tiedän, että ilman urheilua en olisi tämä sama Jessi. Saamiani kokemuksia ja tapaamiani ihmisiä en vaihtaisi mistään hinnasta.