Fuksianpunaiset seinät, kattokruunut, mustat mahonkiset hyllyt täynnä hierontaöljyjä, liukuvoiteita, mielihyvän apuvälineitä ja alusasuja. Kassan takana ruskeahiuksinen ja hillitysti meikattu nainen tervehtii hymyillen. Hän on Laura Ahola, tamperelaisen Maukasteen toimitusjohtaja ja toinen omistaja.

Vuonna 2001 Ahola haki ystäviensä kannustamana erotiikkaliikkeen myyjäksi ja sai paikan. Silloin pornovideot ja -lehdet olivat näyttävästi esillä liikkeessä, eikä asiakaspalvelu kuulunut myyjän työnkuvaan. Vuosi myöhemmin Ahola oli mukana perustamassa Suomen ensimmäistä pariskunnille suunnattua erotiikkamyymälää.

Vastaisku perinteisille pornokaupoille

Ahola haluaa korostaa, että hänen liikkeensä on mielihyvämyymälä pornokaupan sijaan. Nimenmuutoksen ymmärtää hyvin, sillä tarkoituksena on tehdä kaikki toisin. Asiakkaiden ei tarvitse hävetä liikkeeseen tuloaan, ja he saavat ystävällistä, asiantuntevaa palvelua, joka kattaa myös seksuaaliterveyden. Neuvonta-apua saa esimerkiksi yhdyntäkipuihin ja lantiopohjanlihasten vahvistamiseen. Sen sijaan liike ei tarjoa eksoottisia tanssiesityksiä tai perinteistä pornomateriaalia, kuten lehtiä ja videoita.

Aholan mukaan uudistettu liikeidea ja eritoten naisia palveleva myymälä on vastaisku perinteisille miehisille pornokaupoille. Ennen naisten tuloa alalle useat tuotteet ja välineet oli tehty olettaen, että naiset tykkäisivät niistä. Tuotteissa ei ollut huomioitu, että yksilöt ovat erilaisia eivätkä kaikki tykkää samoista asioista. Aholan mielestä naisten pitäisi kyseenalaistaa, mitä heille myydään.

­­­­­– En ostaisi mieheltä klitoriskiihotinta tällä myyjänkokemuksella.

Negatiivista palautetta on tullut miehiä syrjivästä liikeideasta. Vaikka liikeidea oli alun perin pariskunnille suunnattu, suurin osa asiakaista on naisia. Ahola perustelee toimintaa sillä, että jo olemassa olevat liikkeet ovat ensisijaisesti miehille tarkoitettuja.

– En minäkään mene Dressmannilta ostamaan naisten juhlavaatteita, koska se on miehille suunnattu pukeutumisliike.

Ei perhettä, vaan bisnestä

Ahola on neljännen sukupolven yrittäjä. Ennen omaa yritystään hän kokeili ravintola-alaa ja tehdastyötä sekä toimi myyjänä vaatekaupassa. Lopulta veri veti yrittäjyyteen.

Ahola nauraa ja kertoo yrittäjänarjen olevan kiireistä. Vapaa-aikansa hän suunnittelee tarkkaan.

– Jos haluaa oman elämän, en voi suositella yrittäjyyttä.

Sitten Ahola pyyhkii hymyn pois kasvoiltaan ja vakavoituu. Hänen mielestään naisyrittäminen kivijalkaliikkeessä on lähes itsensä kiduttamista. Yrittäjyyden pitää olla elämäntapa, sillä muuten siitä ei tule mitään. Perheen perustaminen kivijalkanaisyrittäjälle on melkein mahdottomuus.

– Kivijalassa naisyrittäminen on vähän niin kuin kansanmurha. Suomalaiset kivijalkanaisyrittäjät ovat periksiantamattomia ja pystyvät tekemään mitä vain, mutta kivijalkayrittäjä ei pysty perustamaan perhettä.

Aholan mukaan tämä johtuu siitä, ettei yrittäjän kokemus ja asiantuntemus ole korvattavissa ulkopuolisella työvoimalla, ainakaan heidän tapauksessaan.

Perheestä Ahola ei kuitenkaan haaveile. Hän kertoo omistavansa kaksi kissaa, mikä riittää hänelle. Katkeroitumiseen ei ole aikaa.

– En ole kauhean lapsirakas. Jos olisin joskus halunnut perheen, olisi firma pitänyt lopettaa.