Kun Mirkka Torikka oli vastavalmistunut yhteisöpedagogi, hän sai kiinnostavan tarjouksen. Jyväskyläläinen kunnanvaltuutettu ehdotti hänelle liikkuvan päihdetyön käynnistämistä. Ei kulunut kauaakaan, kun parikymppinen Torikka piti vanhempainiltoja kouluissa ja ajoi päihdekasvatusbussilla ympäri Suomea.

– Ajoimme Jyväskylästä Kuusamon torille mukanamme kyltti, jossa luki kaffetta, piparia ja kännilasit. Siellä me sitten teimme nuorten kanssa promilleharjoituksia.

Kenttätyö ja kiertely jäivät Torikan tullessa raskaaksi, mutta ura päihdekasvattajana oli vasta alussa. Tällä hetkellä 39-vuotias Torikka työskentelee päätoimittajana Freestyle -lehdessä, jonka tuotoilla mahdollistetaan kouluille ilmaista ulkopuolista päihdekasvatusta. Lehden teemoja ovat muun muassa ehkäisevä päihdetyö ja humaani päihdepolitiikka, mutta myös mielenterveys. Torikka tekee töitä poistaakseen mielen sairauksiin liittyviä ennakkoluuloja.

Päihteistä tuli epätoivoinen itsehoitokeino

Päihde- ja mielenterveysongelmat tulivat liiankin lähelle, kun Torikan aviomies kuoli vuonna 2013 taisteltuaan vuosia kaksisuuntaista mielialahäiriötä vastaan. Torikka kokee menettäneensä miehensä osaltaan myös päihteille, sillä hajallaan oleva hoitojärjestelmä sai lääkinnän kääntymään tarkoitustaan vastaan.

– Uskon, että päihteiden ja lääkkeiden väärinkäyttö on epätoivoinen itsehoitokeino pahaan oloon, ei niinkään keino tarkoitukselliseen itsetuhoisuuteen.

Vaikka arki sairauden kanssa oli rankkaa, Torikka seisoi miehensä rinnalla loppuun saakka. Jopa sairaaloissa hän törmäsi leimaaviin tilanteisiin, joissa hoitajat eivät uskoneet laittautuneen ja siististi pukeutuneen Torikan olevan naimisissa mielenterveyspotilaan kanssa.

– Sanoin, että hän on aviomieheni, lasteni isä ja hyvä ihminen. Se, että hän on sairas, hänellä on vahvat lääkkeet ja hän voi pahoin, ei tee hänestä huonoa ihmistä. Siitä tuli oikein sellainen raivo, mikä jäi vielä kuoleman jälkeenkin.

Edessä uudenlainen arki

Vielä muutamaa vuotta aikaisemmin Torikalla oli ollut kaikki, mistä hän oli aina haaveillut: kaksi lasta, aviomies, koira, kesämökki ja omakotitalo. Nyt edessä oli uudenlainen arki kahden lapsen yksinhuoltajana.

Samoihin aikoihin puolison kuoleman kanssa perheen koti paljastui hometaloksi. Torikka aloitti surun keskellä rakennusprojektin, jotta lapset eivät menettäisi isänsä lisäksi myös kotiaan.

Vaikeuksista huolimatta Torikka kokee, että meni naimisiin oikean ihmisen kanssa. Puhuessaan aviomiehestään hän hymyilee.

– Hän oli maailman paras isä ja olisi varmasti tehnyt kaikkensa, jos olisi voinut. Eihän kukaan valitse tuollaista pahaa oloa. Se ei ole laiskuutta tai velvollisuuksien välttämistä. En hyväksy hänen ratkaisuaan ottaa itse viimeinen vastuu elämästään, mutta ymmärrän sen.

Saarnaamisesta tietoisiin valintoihin

Ympäri Suomea rullanneesta päihdekasvatusautosta on tultu pitkälle. Torikka myöntää tehneensä alussa paljon virheitä, kuten sortuneensa pienoiseen saarnaamiseen päihdeasioissa. Nyt hän puhuu päihteistä rehellisesti ja manipuloimatta.

– Nykyaikainen päihdekasvatus on monipuolisen tiedon ja eri näkökulmien esittämistä. Parhaat oivallukset, oppimiskokemukset ja kyseenalaistukset syntyvät oman ajattelun kautta.

Monipuolinen tieto mahdollistaa kriittisen pohdinnan ja sen pohjalta tehdyt tietoiset valinnat. Tärkeämpää onkin kysynnän eikä tarjonnan rajoittaminen. Torikan mielestä ihanteellinen olisi tilanne, jossa nuoret eivät halua tarttua tupakkaan tai alkoholiin, vaikka niitä jaettaisiin ilmaiseksi koulun pihalla.

Torikka on ymmärtänyt myös sen, ettei hänellä ole yksinoikeutta odottaa ongelmatonta elämää.

– Eihän paratiisin ollut tarkoituskaan olla täällä, vaan myöhemmin jossain muualla.