Liityin Facebookiin, kun olin 12-vuotias. Sen jälkeen on ollut Twitter, Whatsapp ja Snapchat sekä kourallinen muita sovelluksia, joiden olemassaoloa en muista. Instagram-tiliä olen yrittänyt tehdä lukuisia kertoja. Kuva on aina jäänyt julkaisematta riittämättömyyden pelossa.

Viestinnän opiskelijana koen monesti velvollisuudentunnetta eri medioiden seuraamiseen. Somen tuottama paine saa minut kuitenkin ahdistumaan. Päädyn miettimään olenko huono ihminen, jos en verkostoidu kaikissa mahdollisissa kanavissa tai tiedä onko Tumblr vielä in. Ahdistus kasaantuu entisestään, kun oma elämä alkaa näyttämään huonommalta muiden täydellisten otosten vieressä.

Näyttelijä Emma Stone tilitti muutama vuosi sitten Elle-lehdessä, kuinka Instagramin muka täydelliset elämät ärsyttävät häntä. Toisin kuin esimerkiksi kuuluisat somessa pyörivät Kardashianien siskokset, Stone ei käytä sosiaalista mediaa. Näyttelijä on sanonut, että se tekee ihmiset riippuvaisiksi ventovieraiden tykkäyksistä, nähdyksi tulemisesta ja muiden hyväksynnästä.

Aktiivinen läsnäolo sosiaalisessa mediassa vaikuttaa elämääni negatiivisesti. Muiden iloiset selfiet ärsyttävät, jos itsellä on ollut surkea päivä. Vertaan omaa elämääni muiden kuviin ja stressaannun uuden kuvan julkaisemisesta. Jos postaan kuvan, huomaan pälyileväni puhelinta usein nähdäkseni kuka – ja kuinka moni – on tykännyt tai kommentoinut. Etsin huomaamattani muiden hyväksyntää kuville, joiden pitäisi olla vain minua varten.

Yhdysvaltalaisen American Academy of Pediatrics -tutkimuksen mukaan nuorten henkinen terveys laski, kun heidät sivuutettiin sosiaalisessa mediassa. Joidenkin nuorten mukaan ystävyyssuhteet kärsivät, mikäli heidän kaverinsa eivät reagoineet kaikkiin julkaisuihin. Ei siis ihme, jos some ei enää houkuta.

Sosiaalisessa mediassa on paljon hyvää, mutta myös paljon huonoa. Se altistaa meitä ajattelemaan, että emme ole riittäviä. Kaikkien ei silti tarvitse sulkea silmiään niin kuin Emma Stone. Jokaisen pitää kuitenkin itse valita, minkälainen sisältö tekee onnelliseksi tai onnettomaksi.

Kun ei käytä sosiaalista mediaa ei tule tunnetta, että pitäisi olla koko ajan käytettävissä. En siis aio tuntea huonoa omaatuntoa siitä, ettei minulla ole Instagramia. Valtavirrasta poiketen olen päättänyt olla offline.