Saanko ruoastani proteiinia tarpeeksi? Pitäisiköhän kokeilla karppausta? Tai ehkäpä FODMAP sopisikin paremmin vatsalleni?

Ei tarvitse mennä kovin kauas historiassa, kun vielä Suomessakin ykköshuoli oli se, että sai ylipäätään laittaa jotain suuhunsa. Nykyisin yhä suurempi merkitys on sillä, mitä lautaselleen laittaa.

Sen lisäksi, että mietimme sopivia ruokavalioita – olipa tavoitteena painonpudotus tai ihan vain terveellisemmät elämäntavat – ruoan eettisyys ja ekologisuus kiinnostavat ihmisiä. Silläkin on siis väliä, miten ruoka on siihen lautaselle päätynyt.

Yhtälö muuttuu vielä monimutkaiseksi, kun ruokaa ajattelee muunakin kuin polttoaineena. Ruoka onkin myös nautinto. Mutta saavatko leffaillan irtokarkit puhtaita papereita?

Tietotulva hämmentää

Kun ruoka tai syöminen aiheuttaa stressiä, suunta on väärä, sanoo ravitsemustieteilijä Jonna Heinonen.

Heinonen on pian valmistuva terveystieteiden maisteri ja ravitsemusterapeutti. Hän on perehtynyt myös syömisen psykologiaan, ja häneltä ilmestyy kirja Tunne Syöminen keväällä 2018. Lisäksi Heinonen on kouluttamiseen ja valmentamiseen erikoistuneen MakiaMentalin toimitusjohtaja.

Verkko pursuaa tietoa ruoasta ja syömisestä. Äänessä ovat erilaiset personal trainerit, hyvinvointivalmentajat, asiantuntijat ja ravitsemusterapeutit. Kenen sanaan voi luottaa?

– Se onkin hyvä kysymys. Ainoa virallinen ja luotettu termi ravitsemusalan asiantuntijalle on nimenomaan laillistettu ravitsemusterapeutti tai sitten terveystieteiden maisteri, joka on opiskellut ravitsemustieteitä. Mutta jos ihminen kutsuu itseään ravintoterapeutiksi, se on ihan ok ilman minkäänlaista koulutusta, Heinonen toteaa.

Tampereen yliopiston toimittajaopiskelijoiden Jokapäiväinen leipämme -podcast-sarja käsittelee ruokaa ja siihen liittyviä ilmiöitä.