Vuonna 2011 Saksaa juhlittiin ilmastonmuutoksen torjumisen mallimaana. Fukushiman ydinvoimaonnettomuuden jälkeen Saksa teki poliittisen päätöksen luopua ydinvoimasta. Teollisuusjätti hylkää ydinvoiman, riemuvoitto ympäristölle ja ilmastonmuutoksen vastaiselle taistelulle.

Nyt seitsemän vuotta myöhemmin Saksa tekee emämunauksen. Ympäristöaktivistit häviävät ikuisuuksia kestäneen protestin 12 000 vuotta vanhan Hambachin metsän puolesta. Harvinaisten lepakkolajien ja satoja vuosia vanhojen lehtipuiden elinympäristöä aletaan kaataa ruskohiilikaivoksen tieltä. Ekosysteemin tuhoamisesta vastaa energiayhtiö RWE – yksi Euroopan suurimmista kasvihuonepäästötuottajista. Ympäristöaktivistit uskovat, että kaivos tuhoaa metsän kolmessa vuodessa.

Metsän kaataminen louhoksen tieltä on seurausta Saksan päätösestä hylätä ydinvoima. Japanin ydinonnettomuuden jälkeen Saksa sulki välittömästi kahdeksan vanhinta ydinvoimayksikköään. Vuoteen 2022 mennessä on tarkoitus sulkea myös jäljellä olevat yhdeksän yksikköä. Kulutettavan sähkön määrä ei kuitenkaan ole Saksassa laskenut, vaan aiemmin ydinvoimasta tullut energia on pitänyt korvata jollain. Tuuli- ja aurinkoenergiaa on lisätty, mutta ne eivät mitenkään riitä pyörittämään Saksan koneistoja.

Niinpä Saksa turvautuu ruskohiileen, energianlähteeseen, jota sen maaperässä on yllin kyllin. Sillä ei ole väliä, että ruskohiili aiheuttaa enemmän päästöjä kuin kivihiili ja että se sisältää vain vähän energiaa. Tärkeintä on, että se on halpaa ja sitä on paljon.

Energiayritysten edunvalvoja Energiateollisuus ry:n asiantuntija Tuomo Huttunen pitää Saksan tilannetta ympäristön kannalta erittäin hankalana. Vihreänä pidetty Saksa päästää ilmaan 560 grammaa hiilidioksidipäästöjä kilowattitunnilta. Suomessa vastaava luku on 89 grammaa ja muualla Euroopassa päästömäärät ovat vieläkin alhaisemmat. Tämän lisäksi Saksa laahaa jäljessä kaikista asettamistaan päästötavoitteista. Vuoden 2020 tavoitteesta jäädään hurjasti. Vuoden 2030 tavoitteeseen Saksa uskoo itse edelleen yltävänsä. Tätä Huttusen on kuitenkin hyvin vaikea niellä. Maaliviivaa ei näy edes horisontissa, eikä Saksa uskalla myöntää, että ydinvoimasta luopuminen oli virhe.

Miten suuri insinöörikansa ei ymmärrä mokanneensa, jos vähänkin asiaan perehtynyt sen tajuaa? Huttusen mukaan tämä johtuu pitkälle historiaan ylettyvästä ydinvoimapelosta. Kylmän sodan aikaan saksalaiset pelkäsivät tosissaan ydinsotaa Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välillä. Tämä pelko laajeni pikkuhiljaa koskemaan myös ydinvoimaa. Voimalat alettiin nähdä Tšernobylin kaltaisina kytevinä ydinkatastrofeina. Pelko on juurtunut syvälle saksalaisten mieliin, ja edelleen selvä enemmistö kansasta vastustaa jyrkästi ydinvoimaa energianlähteenä.

Ydinvoima yksin ei ole ratkaisu, Saksassa tai missään muuallakaan. Ongelmat ydinjätteen loppusijoituksen kanssa sekä ydinonnettomuuden uhka ovat todellisia ja tekevät ydinvoimasta huonon vaihtoehdon. Fakta kuitenkin on, että ilman valtavaa tieteellistä mullistusta tarvitsemme tulevaisuudessakin huonoja vaihtoehtoja kattamaan jatkuvasti kasvavan energiantarpeemme. Jo olemassa olevien ydinvoimaloiden käyttö energialähteenä voittaa ympäristökilvassa kaiken alleen nielevän hiilikaivoksen.