Viime vuosina puhuttaneiden häirintäyhdyshenkilöiden roolit poikkeavat toisistaan Tampereen korkeakouluissa. Suurin ero on siinä, miten lähellä opiskelijaa häirintäyhdyshenkilö on. Tampereen yliopistossa monet ainejärjestöt ovat nimenneet omat häirintäyhdyshenkilöt, joiden lisäksi ylioppilaskunnalla on kaikista opiskelijoista vastaavat häirintäyhdyshenkilöt.

Tampereen teknillisessä yliopistossa ja Tampereen ammattikorkeakoulussa koettiin puolestaan paremmaksi järjestelyksi, että ylioppilas- tai oppilaskunnan häirintäyhdyshenkilö on ainoa häirinnästä vastaava taho.

Moreenimedian kyselyssä yhdeksällä Tampereen yliopiston ainejärjestöllä yhdestätoista vastanneesta oli oma häirintäyhdyshenkilö tai järjestön hallituksessa yhdenvertaisuusasioista vastuussa oleva henkilö.

Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan (Tamy) häirintäyhdyshenkilö Milka Hanhela suhtautuu ainejärjestöjen häirintäyhdyshenkilöihin varauksella.

– On hyvä, että järjestöissä kehitetään toimintaa yhdenvertaisemmaksi, mutta häirintäyhdyshenkilö ei ole siihen välttämättä paras tapa. Häirintäyhdyshenkilön ei tulisi hoitaa tapauksia, joissa joku osapuoli on tuttu, ja tämä on tiiviissä järjestöissä tavallinen tilanne.

Hanhelan mukaan ainejärjestöjen häirintäyhdyshenkilöissä on myös hyviä puolia. Heihin voi olla matalampi kynnys ottaa yhteyttä, ja he voivat olla läsnä ainejärjestön omissa tapahtumissa. Hän kuitenkin toivoisi, että järjestöjen yhdenvertaisuusvastaavat kävisivät ylioppilaskunnan järjestämissä koulutuksissa.

Hanhelan mukaan ei ole tyypillistä tapausta, jota Tamyn häirintäyhdyshenkilöt käsittelevät. Jotkut yhteydenotot käsittelevät järjestöjen tai niiden sisäisten porukoiden toimintaa, jotkut syrjintää, kiusaamista tai muuten epäoikeudenmukaiseksi koettua kohtelua. Harva koskee varsinaista häirintää.

Killat tukeutuvat ylioppilaskuntaan

TTY:ltä Moreenimedian kyselyyn vastasi neljä kiltaa, joista millään ei ollut omaa häirintäyhdyshenkilöä. Jokaisessa vastauksessa kuitenkin mainittiin, että tarvittaessa on mahdollista olla yhteydessä ylioppilaskunnan (TTYY) häirintäyhdyshenkilöön.

TTYY:n häirintäyhdyshenkilö Laura Kaipia kertoo, että ylioppilaskunnalla on ollut häirintäyhdyshenkilöt ainakin kuusi vuotta, mutta heidän roolinsa on kasvanut erityisesti viime vuosina.

– Yhteydenottojen määrä on noussut me too:n tuotua häirintäasioita tapetille. Meille uskalletaan kertoa epävarmemmista tapauksista ja kysyä, kannattaisiko asiaa viedä eteenpäin. Kiltojen hallitukset ovat myös kutsuneet meitä kokouksiinsa kertomaan yhdenvertaisuudesta.

Kaipia kertoo, että viime lukuvuonna käsiteltäviä tapauksia oli yli kymmenen. Tapauksiin liittyi esimerkiksi nais- ja miesvihaa, stalkkaamista, rasismia ja autismiin liittyvää vitsailua.

Yhtenäinen käytäntö yhdistää ammattikorkeakoulua

Moreenimedian kysely lähetettiin myös Tampereen ammattikorkeakoulun ainejärjestöille, mutta yksikään ei vastannut. Tampereen ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan (Tamko) häirintäyhdyshenkilö Iida Hänninen kuitenkin kertoo, että hänen tietääkseen millään ainejärjestöllä ei ole omaa häirintäyhdyshenkilöä.

– Yhtenäinen käytäntö yhdistää koko koulua. Minua on alettu tunnistaa, kun olen bileissä kierrellyt kyselemässä fiiliksiä ja kertomassa työstämme, Hänninen kertoo.

Tamkon häirintäyhdyshenkilöiden käsittelyyn on tullut viiden kuukauden aikana kolme tapausta. Osa on vaatinut vain toimintaohjeiden antoa, mutta osaa on selvitelty useampi viikko. Tapauksia on noussut käsittelyyn sekä yksittäisistä tapahtumista että pidempään jatkuneesta epäreilusta kohtelusta kursseilla ja harjoittelussa.

Seksuaaliseen häirintään liittyviä tapauksia ei ole tullut, mutta Hänninen uskoo sen johtuvan enemmän siitä, että niistä on vaikea kertoa kuin siitä ettei häirintää tapahtuisi.

Miten seksuaalisesta häirinnästä kertomisen kynnystä voisi madaltaa? Lue Moreenimedian pääkirjoitus täältä.