Sohvalle on aseteltu vaaleanpunaisia koristetyynyjä. Rahia peittää valkoinen sisustustalja. Ensi silmäyksellä ei uskoisi, että tässä pienessä yksiössä asuu pariskunta.
– Ali ei myönnä sitä, mutta salaa hän pitää tällaisesta tyylistä, naurahtaa Susanna.
Tampereen yliopistossa opiskeleva 25-vuotias Susanna ja 30-vuotias irakilainen Ali ovat seurustelleet yli neljä vuotta. Pari on asunut yhdessä Tampereella reilun kuukauden ajan, ja toissa viikolla he menivät maistraatissa naimisiin kahden tuntemattoman todistajan läsnä ollessa.
Kummankaan perhe ei ollut paikalla, eikä erityisiä juhlia pidetty. Tuore aviopari söi kakkua parikymmentä minuuttia, ja sitten Susannan piti lähteä töihin.
Ali ja Susanna eivät halua esiintyä jutussa omilla nimillään tai kasvoillaan, sillä parisuhde on heille intiimi ja yksityinen asia. Kaksi muuta Moreenimedian tavoittamaa pariskuntaa puolestaan kieltäytyi kokonaan haastattelusta miehen poliittiseen turvapaikkaan vedoten.
Suomalais-irakilaiset avioliitot ovat yleistyneet
Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna suomalaisten naisten ja irakilaisten miesten välillä solmittujen avioliittojen määrä yli kaksinkertaistui vuoteen 2016 verrattuna. Tällaisten avioliittojen määrä on kasvanut huomattavasti kahden viime vuoden aikana.
Irakilaiset ovat Suomen kolmanneksi suurin ulkomaalaisryhmä venäläisten ja virolaisten jälkeen, mutta suomalaisnaisten kanssa solmituissa avioliitoissa he johtavat tilastoja ylivoimaisesti. Liittoja solmittiin viime vuonna 334, kun maassa oli vajaa 10 500 irakilaista miestä.
– Taustalla on tietysti irakilaisten määrän lisääntyminen Suomessa, mutta ilmiötä voi selittää myös se, että viime vuosina tänne tulleet miehet ovat yleensä noin kolmekymppisiä. Se on paras työ-, oppimis- ja perheenperustamisikä, kertoo monikulttuurisuuden asiantuntija Mina Zandkarimi Väestöliitosta.
Kulttuurierot ja byrokratia monikulttuurisen suhteen taakkana
Alin ja Susannan tarina alkoi vuonna 2014 helsinkiläiseltä kuntosalilta, jossa Susanna työskenteli tuolloin. Kulttuurieroja oli havaittavissa jo suhteen alkumetreillä.
– Minä olin työntekijä ja Ali oli asiakas, joten totta kai hymyilin hänelle. Ali taas luuli, että flirttailin hänen kanssaan, kertoo Susanna.
Aluksi yhteistä kieltä ei ollut lainkaan, sillä Ali osasi englantia vain pari sanaa. Ensitreffeille hän otti ystävänsä mukaan tulkiksi. Pikkuhiljaa englanti alkoi kuitenkin sujua, ja nuoripari näki toisiaan lähes joka päivä kuukauden ajan.
Sitten tuli takaisku. Ali lähetettiin takaisin Italiaan, josta hän oli alun perin hakenut turvapaikkaa.
– Rakastin Susannaa jo silloin, mutta ajattelin, että ehkä hän haluaa jatkaa elämäänsä, Ali muistelee ja katsoo vakavana vaimoaan.
Yhteisen kodin seinällä roikkuu valokuva pariskunnasta hymyilemässä venetsialaisella rannalla. Kuva on otettu, kun Susanna kävi ensimmäistä kertaa vierailemassa Alin luona Italiassa.
Vuosien etäsuhteen jälkeen Ali matkusti 90 päivän muukalaispassilla Tampereelle ja muutti Susannan yksiöön. Nyt hän opiskelee suomea, käy kuntosalilla ja viettää aikaa ystäviensä kanssa. Molempien toiveena on, että Ali löytäisi pian töitä.
– Avioliitto ei takaa pysyvää oleskelulupaa, jonka mukana tulee työlupa. Ali saatetaan siis vielä lähettää takaisin Italiaan. Tämä on kuukausien projekti, Susanna huokaisee.
Irakilaiset ovat tunteellisia ja perhekeskeisiä
Yksi syy suomalaisnaisten ja irakilaismiesten avioliittojen lisääntymiselle voi löytyä kollektivistisille kulttuureille tyypillisestä perhekeskeisyydestä, kertoo Väestöliiton Zandkarimi. Susanna pitää miehessään siitä, ettei tämä pelkää kertoa unelmistaan.
– Kun joku osoittaa, että haluaa kanssasi tulevaisuuden, se luo itsellekin varmemman olon suhteesta. Suomalaiset miehet saattavat säikähtää, jos alkaa heti puhumaan naimisiinmenosta tai lapsista.
Ali on myös taitava näyttämään tunteitaan. Susanna kertoo, että hänen kaverinsa valittavat siitä, kuinka he joutuvat pyytämään miehiltään huomionosoituksia. Alin kanssa niitä ei tarvitse pyytää.
– Jos tunnet jotain, miksi et näyttäisi sitä? Ali kysyy Susannalta, ja molemmat hymyilevät.
Haastattelun päätteeksi Alin irakilaiset ystävät tulevat hakemaan häntä autolla.
– Takaisin ei ole tulemista, ellei Ali ole oppinut muutamaa uutta suomenkielistä sanaa! Susanna huikkaa miehille.