Onko tässä mitään järkeä?

Näin ajattelin noustessani Hervannan laskettelurinteen viereistä jäistä mäkeä ylös raskaan laukun kanssa. Kello ei ollut sunnuntaiaamuna edes seitsemää, ja olin jo viettämässä “vapaapäivääni” tihkusateessa nollakelissä. Matkan päämääränä oli maailman todennäköisesti rumin jäähalli, jonka sisuksissa odotti taas yksi D-junioriottelu.

Tuomareiden viikonloput ovat sarja tympeitä tarinoita. Ja kuten minullekin, monille ensimmäinen vuosi jää samalla viimeiseksi.

Bussiaikataulujen armoilla olevana opiskelijana siirtyminen Annalasta Lempäälään tai Nokialle oli aina pieni korpivaellus. Ylöjärvelläkin tuntui olevan tehtäviä joka toinen viikonloppu, ja bussimatka sinne sisälsi yhden vaihdon, odottelua sekä pari kilometriä kävelyä.

Tuomarointi itsessään oli mukavaa. Kauden aikana vältyin pahemmilta solvauksilta sekä raivonpurkauksilta, ja pariin otteeseen tuli jopa kehuja.

Monien muiden kokemukset ovat toisenlaisia. Tuomarit joutuvat välillä paskamyrskyjen kohteiksi, vaikka olisivat tehneet aivan oikean ratkaisun.

– Kolmosdivarimatsissakin tuomareille saatetaan huutaa kuin MM-finaalissa, tiivisti amerikkalaisen jalkapallon erotuomarikerhon puheenjohtaja Anni Tähtinen.

Miltä tuomaritilanne näyttää Pirkanmaalla? Lue tutkiva uutinen täältä.