Toimittaja Elina Paasonen, 38, haluaa rohkaista muita näkemään mahdollisuuksia ja hyppäämään säännöllisin väliajoin oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Oman hyppynsä mukavuusrajojen ylitse Paasonen teki vuonna 2002, kun hän haki ilman erityistä kokemusta Helsingin Sanomien kesätoimittajaksi. Yhtenä juttunäytteenään Paasosella oli Suomen Taitoluisteliiton jäsenlehdessä julkaistu juttu.

Hakemaansa paikkaa hän ei saanut, mutta Helsingin Sanomilla oli tarjota vahvan urheilutaustan omaavalle toimittajanalulle vierailevan kolumnistin paikkaa. Kiinnostus journalistiikasta oli kytenyt jo jonkin aikaa, mutta syttyi kunnolla vasta vuosien jälkeen.  Vuonna 2003 Paasonen aloittikin opiskelun Tampereen yliopistossa tiedotusoppi pääaineenaan.

–  2000-luvun taitteessa kaikki halusivat opiskella journalistiikkaa ja etenkin viestintää. Silloin päätin, että en itse ainakaan halua. Muutaman vuoden päästä annoin kuitenkin periksi itselleni, Paasonen kertoo.

Nykyään hän työskentelee Aamulehden digitaalisesta kerronnasta vastaavana uutispäällikkönä. Lukuvuoden 2018–2019 hän toimii Tampereen yliopistossa journalistiikan vierailijaprofessorina.

Tie Aamulehteen mäkihyppykisoista

Lahden mäkihyppykisoissa vuonna 2007 Aamulehden silloinen urheilupäällikkö kehotti Paasosta hakemaan vapaata urheilutoimittajan paikkaa. Hän haki ja sai yllätyksekseen paikan.

Nyt Paasosella on takanaan useita vuosia ja erilaisia työtehtäviä Aamulehdellä. Entinen urheilutoimittaja on ehtinyt kokeilla siipiään urheilutoimituksen päällikkönä, valokuvannut muun muassa kahdet olympialaiset ja ollut mukana useissa uudistustöissä.

–  Olen toimittajana kirjoittanut varmaan kaikkiin muihin osastoihin paitsi Moro-kaupunkilehteen.

Viime vuodet hän on toiminut omien sanojensa mukaan toimituksen jokerikorttina, joka liikkuu sulavasti eri osastojen välillä toimien useiden osaajien kanssa. Paasoselle on tärkeää tuoda eri osaajat yhteen, sillä työ on ennen kaikkea yhdessä tekemistä.

– Silloin onnistuu parhaiten, jos on pystynyt vaikuttamaan siihen, että kaikki muut pystyvät parhaimpaansa.

Haaveena työskentely ulkomailla

Yksi vaikuttavimmista kokemuksista Paasosen uralla tapahtui vuonna 2011, jolloin Japanissa, lähellä Sendain kaupunkia oli voimakas maanjäristys. Järistys aiheutti hyökyaallon ja hätätilan Fukushiman ydinvoimalaan. Paasonen oli ensimmäisten suomalaisten joukossa perillä Sendaissa 2011. Lähdettyään Suomesta hänellä ei ollut käsitystäkään, kuinka vakavasta asiasta todellisuudessa oli kyse.

– Tapahtuma oli monella tapaa vaikuttava, koska minulla ei ollut mitään kokemusta luonnonkatastrofeista tai miltä maanjäristys tuntuu.

Seuraavaa käännekohtaa Paasosella ei ole mielessään. Hän kokeekin olevansa nyt itse käänteen keskellä ja pohtii mitä haluaa seuraavaksi tehdä. Hän kuvailee itseään toimittajana, joka hyödyntää ja käyttää kaikkia keinoja, joita toimittajille on annettu.

– Haluan tehdä jotain sellaista, jossa tunnen itse kehittyväni ja opin lisää.

Tampereen yliopiston vierailijaprofessorina Paasonen haluaa ennen kaikkea rohkaista ihmisiä näkemään mahdollisuuksia ja sen, että mikään päätös ei ole ehdottoman lopullinen.

Oman uransa tulevaisuuden suuntia pohtiessaan Paasonen kertoo suurimman motivaation tulevan isojen kokonaisuuksien eteenpäin viemisestä.  Hän toivoo pääsevänsä tekemään journalismia, joka on sekä sisällöltään että kerronnan tavoiltaan laadukasta.

–  Olisi kiva päästä työskentelemään sellaisen tiimin kanssa, jossa kaikki jäsenet ovat ehdottoman hyviä omassa tekemisessään.

Yhtenä haaveena Paasosella on päästä hetkeksi työskentelemään yhdysvaltalaisen median monimediaiseen kokonaisuuteen tai edes seuraamaan, miten kansainvälisessä mediatalossa toimitaan.

–  Voisin mennä toimitukseen vaikka keittämään kahvia ja vakoilemaan, miten siellä toimitaan.