Silmäys tamperelaisen Jenni Aaltosen olohuoneen vitriinikaappiin saattaa aluksi hätkähdyttää. Hyllyt ovat täynnä eläinten kalloja. Aaltoselta löytyy muun muassa jäniksen, vuohen, ketun, saukon ja majavan kallot. Alahyllyllä komeilee suurimpana kaikista massiivinen hevosen kallo.
29-vuotias Aaltonen on kerännyt eläinten kalloja jo kymmenisen vuotta. Aaltosta kiehtoo kalloissa niiden ainutlaatuisuus ja hauraus.
– Kalloissa on todella paljon erilaisia muotoja. Esimerkiksi marsun leukaluu on hyvin kaunis. Se on kuin koru tai jokin soitin.
Keräilyn lisäksi Aaltonen puhdistaa kalloja itse. Puhdistus voidaan tehdä keittämällä tai mädättämällä. Keittäminen on yksinkertaisin menetelmä, ja pieniä kalloja on mahdollista puhdistaa myös kerrostaloasunnossa. On kuitenkin muistettava, että kallon keittämisestä tulee aina jonkin verran hajua.
Erikoisin tapa puhdistaa kallo on antaa muurahaisten tehdä se. Aaltosella on saukon kallo, jonka Aaltosen kaverin isä oli laittanut 30 vuotta sitten metsästysreissun päätteeksi muurahaiskekoon. Vuosien kuluessa muurahaiset olivat kalunneet saukon pään puhtaaksi.
– Kun kaverin isä kuuli, että harrastan kalloilua, hän muisti saukon ja antoi sen minulle.
Kallotietoa jaetaan Facebook-ryhmässä
Kallojen keräily on pienen piirin juttu, mutta harrastajia löytyy ympäri Suomen. Kallojen keräilijät vaihtavat kokemuksiaan harrastajien suljetussa Facebook-ryhmässä. Aaltosen mukaan Facebook-ryhmä on monelle kalloharrastuksen aloittajalle iso tuki, sillä ryhmässä on paljon eri taitotason omaavia ihmisiä.
– Ryhmässämme uskaltaa kysyä kaikkea kalloiluun liittyvää tulematta leimatuksi oudoksi.
Välillä ryhmään on päässyt kauhistelijoita, jotka eivät halua ymmärtää harrastusta. Kauhistelijat ovat levittäneet Facebook-ryhmässä jaettua materiaalia muualle nettiin tarkoituksenaan mustamaalata harrastus eläinrääkkäykseksi.
Kalloharrastuksella ei kuitenkaan ole mitään tekemistä eläinrääkkäyksen kanssa. Facebook-ryhmässä linjataan selvästi, ettei rikollista toimintaa suvaita. Aaltonen myös muistuttaa, ettei kyseessä ole mikään uusi villitys.
– Kallojen puhdistusta on tehty iät ja ajat esimerkiksi metsästyksen piirissä.
- Eläin nyljetään, eli sen nahka poistetaan.
- Poistetaan kaikki irtoava liha. Mitä enemmän lihaa saadaan irti, sitä parempi.
- Irrotetaan silmät. Poistetaan aivot nenäontelon ja aivokopassa olevan reiän kautta.
- Kalloa keitetään mahdollisimman pienellä lämmöllä, ettei se haurastu. Keitinveteen kannattaa lisätä astianpesuainetta, sillä se liuottaa rasvaa.
- Kun kaikki liha on irronnut, kallo huuhdellaan. Kallon pinnasta poistetaan rasva bensiinillä.
- Lopuksi kallo voidaan valkaista vetyperoksidilla.
Eläinrakkaus ja kalloilu kulkevat käsi kädessä
Aaltonen kertoo olevansa eläinrakas ja saavansa kuulla paljon ihmettelyjä siitä, kuinka hän voi silti keräillä kalloja.
– Itse en näe ristiriitaa näiden kahden asian välillä. Minulle on tärkeää, että eläimet, joille kallot ovat kuuluneet, ovat saaneet elää arvoisensa elämän.
Hän ei esimerkiksi koskaan ottaisi puhdistettavakseen lemmikkieläintä, jonka tietää kärsineen kaltoinkohtelusta elämänsä aikana. Suurin osa kalloista on saatu tai ostettu metsästäjiltä. Ostaessaan Aaltonen varmistaa, että metsästäjällä on eläimen pyyntiin ja myyntiin tarvittavat luvat kunnossa.
Elävät eläimet ja niiden oikeudet ovat suuressa roolissa Aaltosen elämässä. Hän työskentelee vapaaehtoisena Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksessä. Aaltonen on tarjonnut kotinsa sijaiskodiksi huostaanotetuille kissoille ja käärmeille.
Sijaiskodissa eläimet ovat turvassa siihen asti, että ne löytävät uuden vakituisen kodin. Omia kissoja Aaltosella on neljä, joten sijaiskissat sujahtavat kodin menoon luontevasti.
