Yhdeksän harrastetuimman lajin joukosta peräti kuusi on joukkuelajeja. Asia käy ilmi Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen (KIHU) tilastoista. Tilastoihin on laskettu mukaan lunastetut pelipassit ja kilpailulisenssit.

– Joukkuepalloilulajit ovat kasvattaneet suosiotaan viime vuosina etenkin poikien keskuudessa, kertoo KIHUn johtava asiantuntija Jari Lämsä.

Kolme suosituinta lajia ovat jalkapallo, jääkiekko ja salibandy. Suosituin yksilölaji on yleisurheilu.

Tamperelainen Minea Laakso, 13, pelaa salibandya Kooveessa, minkä lisäksi hän harrastaa uintia kilpatasolla TaTUssa. Viikossa hänelle kertyy harjoituksia kuudesta seitsemään kappaletta.

– Torstaisin menen suoraan koulusta uintiin, ja sieltä heti säbätreeneihin. Ainoa lepopäivä viikossa on perjantai, Laakso kertoo.

Salibandyn aluesarja vie Kooveen B/C-tytöissä pelaavan Laakson 200 kilometrin säteellä ympäri Pirkanmaata ja sen ympäröiviä lähimaakuntia miltei joka viikonloppu.

Yksin tekemistä kaihdetaan

Jari Lämsän mukaan joukkuelajien suosioon vaikuttaa muun muassa se, että joukkuelajien seurat toimivat usein ammattimaisemmin kuin yksilöurheilun. Luonnollisesti lajin valintaan vaikuttavat myös ystävät.

– Kollektiivisissa lajeissa ei ole vaaraa joutua puurtamaan yksin.

Joukkuelajien harjoituksissa saa myös usein kaivattua pelillistä ärsykettä.

Minea Laakson mielestä treenit ja kisareissut ovat paljon mielekkäämpiä, kun kanssakilpailijat ovat tukemassa.

– Ennen ja jälkeen kilpailusuorituksen on kiva jutella ja viettää aikaa muiden uimarien kanssa. Eivätkä pitkät bussimatkatkaan haittaa salibandyreissuilla, kun joukkue on mukana.

Monilajiseuroissa tehdään lajirajat ylittävää työtä

Helsingin IFK sulautti tämän vuoden alusta salibandy- ja yleisurheilutoimintansa saman yhdistyksen alle. Ratkaisulla on haluttu mahdollistaa nuorten monipuolinen harjoittelu ja välttää liian aikainen lajivalinta.

– Voimme esimerkiksi järjestää yleisurheilijoille omia salibandyvuoroja, jos innokkaita on tarpeeksi ja kannustamme myös yksittäisiä urheilijoita kokeilemaan toista lajia, kertoo Jouni Antikainen HIFKin salibandyjaoston hallituksesta.

Myös jääkiekko- ja yleisurheilujaostot ovat viritelleet omaa yhteistyötään. Tulevaisuudessa tavoite on vieläkin suuremmassa kuviossa.

– Tavoitteenamme on, että joskus samaan ryhmittymään liittyvät myös käsipallo ja jalkapallo. Suuremman kattoyhdistyksen alla toimiminen on taloudellisestikin kannattavampaa, Antikainen toteaa.

Kooveessa voi harrastaa salibandyn lisäksi muun muassa jääkiekkoa, painia ja suunnistusta. Myös uintitoimintaa on, mutta Laakso valitsi TaTUn aikataulujen yhteensovittamiseksi. Lisäksi tavoitteellinen kilpauinti onnistuu Laakson näkemyksen mukaan TaTUssa paremmin kuin Kooveessa.

Joukkue- ja yksilölajeilla on Laakson mielestä omat vahvuutensa.

– Uimisen aikana teen suoritusta ainoastaan itselleni. Salibandyssa pitää ajatella koko joukkuetta, mutta toisaalta joukkue auttaa minua kehittymään pelaajana.

Laakso ei osaa vielä kertoa, aikooko hän keskittyä tulevaisuudessa salibandyyn vai uintiin. Toistaiseksi kummankin harjoittelu sujuu ongelmitta.

Miksi yksilöurheilussa käy kato? Lue toimittajan kommentti täältä.