Ongelmat kiteytyvät harjoittelupaikkojen huonoksi koettuun ilmapiiriin ja ohjaajien nuivaan suhtautumiseen ohjattaviinsa. Tämä käy ilmi vuonna 2017 julkaistusta tutkimuksesta, jossa selvitettiin terveysalan opiskelijoiden kielteisiä kokemuksia työharjoittelussa. Myös Moreenimedian haastattelemat hoitoalan opiskelijat kertoivat, että ongelmia on juuri työyksikön ilmapiirissä ja joidenkin hoitajien alentavassa asenteessa harjoittelijoita kohtaan.

Kokemuksien mukaan opiskelijoihin saatetaan harjoittelussa viitata ”opiskelijana” nimellä kutsumisen sijaan tai kutsua heitä ”Hei, sinä!” -tyylisesti. Harjoittelijoiden ohjaajat delegoivat omia töitään harjoittelijoille ja lounastauolla potilaskellon soidessa katseet kääntyvät ensimmäisenä aina harjoittelijan puoleen. Yleisesti ohjaajasuhteissa olisi parantamisen varaa.

– Aina harjoitteluun mennessä eniten jännittää se, millaisia ohjaajat ovat. Että tulenkohan heidän kanssaan toimeen? yksi sairaanhoitajaopiskelija kertoo.

”Ehkä meitä pidetään rasitteena”

Opiskelijat nostivat esille monenlaisia ongelmia esimerkiksi harjoittelun ohjauksessa ja käytännön järjestelyissä. Harjoittelijan ei välttämättä anneta tehdä toimenpidettä, koska hänen taitojansa epäillään.

– Aina sanotaan, että jokainen meistä on ollut opiskelija ja tarvinnut ohjausta, mutta silti tuntuu, että se unohtuu monelta. Ehkä meitä pidetään rasitteena, toinen sairaanhoitajaopiskelija sanoo.

Haastateltavat eivät halunneet esiintyä jutussa nimellään, koska he kokivat asian arkaluonteiseksi. Opiskelijoiden mukaan kohtelu on kuitenkin hyvin ohjaaja- ja osastoriippuvaista. Yleensä harjoitteluun suhtaudutaan positiivisesti.

Närää opiskelijoissa aiheutti myös se, että sairauspoissaolot harjoittelun aikana täytyy korvata, jolloin harjoittelu venyy. Tästä syystä opiskelijat saattavat tulla jopa sairaana hoitamaan potilaita välttääkseen harjoittelun venymisen. Poissaolojen korvaamisen käytänteissä on paljon koulu- ja opettajakohtaisia eroja. Se tuntuu epäreilulta.

Tampereen ammattikorkeakoulun hoitotyön lehtorin Seija Tiaisen mukaan kyse ei ole työstä, vaan opinnoista, jolloin työelämässä sovellettavat sairauspoissaolojen käytänteet eivät sovi harjoitteluun.

”Tulokset pääsääntöisesti positiivisia”

Opetusylihoitaja Susanna Teuho vastaa terveysalan opiskelijoiden harjoittelun kehittämisestä ja koordinoimisesta Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Hän oli myös mukana tekemässä vuonna 2017 julkaistua tutkimusta kielteisistä kokemuksista. Teuho korostaa, että harjoittelu saa opiskelijoilta positiivista palautetta, eikä hän näe asiassa suurta ongelmaa. Valtakunnallisesti on järjestetty esimerkiksi ohjaajien koulutusta ja asioista pyritään hänen mukaansa puhumaan avoimesti opiskelijoiden ja oppilaitosten kesken.

Teuho ei näe, että negatiiviset kokemukset koskisivat vain hoitoalaa.

– Esiin voisi nousta hyvin samantyyppisiä ilmiöitä, jos missä tahansa harjoitteluympäristössä kysyttäisiin kokemuksia vastaavalla kyselyllä.

Hän on sitä mieltä, että opiskelijoiden määrä erilaisissa harjoitteluissa on hoitoalalla niin suuri, että esiin nousee väistämättä myös huonoja kokemuksia.

Media antaa hänen mielestään väärän kuvan opiskelijoiden oloista työharjoittelussa. Esimerkiksi sairaanhoitajana ja kouluttajana työskentelevä Jan Holmberg kertoo Tehy-lehden blogissaan sairaanhoitajaopiskelijoiden karuista kokemuksista.

– Kyselyssä, jota käytettiin, tulokset olivat pääsääntöisesti äärimmäisen positiivisia, ja opiskelijat kokivat harjoittelun hyvänä ja tärkeänä, Teuho toteaa.

Miten työharjoittelun ilmapiiriä saataisiin parannettua? Lue toimittajan kommentti täältä.