Sisäministeri Kai Mykkänen ehdotti syyskuussa Integration 2018 -tapahtumassa, että anonyymiin nettikirjoitteluun pitäisi puuttua vihapuheen torjumiseksi. Mykkänen tarkoitti ehdotuksellaan varmasti hyvää, mutta vihapuheongelmaa ei ratkaista puuttumalla sosiaalisen median anonyymeihin profiileihin.
Anonymiteettiä kaivataan eniten niissä maissa, joissa se on kiellettyä. Esimerkiksi Kiinassa anonyymiyden tarve on valtava. Maassa on ollut käytössä jo vuodesta 2014 asti järjestelmä, jonka avulla kansalaisille jaetaan sosiaalisia pisteitä. Henkilökohtainen luokitus huononee, jos käyttäytyminen netissä ei miellytä päättäjiä. Pisteet voivat laskea, jos pitää vääriin ihmisiin yhteyttä, pelaa liikaa tietokoneella tai maksaa laskut myöhässä. Järjestelmä tulee kokonaisuudessaan voimaan vuoteen 2020 mennessä.
Tampereen yliopiston journalistiikan professorin Heikki Luostarisen mukaan Kiinan sosiaalisessa mediassa on käytetty pitkään erilaisia pisteytysjärjestelmiä. Maan netissä ei ole anonymiteettiä, mutta kansalaiset kiertävät valvontaa Tor-verkon ja VPN-yhteyksien avulla. Jotkut kiinalaisista katsovat, että järjestelmä on vain osa sosiaalista vastuuntuntoa. Toiset taas ovat sitä mieltä, että kontrolli loukkaa heidän oikeuksiaan. Läntisessä mediassa on kirjoitettu, että huonoista pisteistä pääsisi eroon ilmiantamalla toisen henkilön, mutta tästä ei ole varmuutta.
Kiinan malli voi olla yhdenvertainen, jos se ei ole korruptoitunut, mutta se ei ole tavoittelemisen arvoista yhdenvertaisuutta. Anonyymiyden rajoittamista on perusteltu silloin tällöin myös Suomessa tasa-arvolla. Keskustelijat pitäisi kuulemma laittaa keskenään samaan asemaan, mutta sellainen tilanne on mahdoton saavuttaa.
Mykkäsen into puuttua anonyymiyteen tuntuu oudolta, sillä ihmiset raivoavat netissä myös oikeilla nimillään. Etenkin Facebookin suljetut ryhmät ovat välillä karua luettavaa. Keskustelukulttuurin ongelmia ei pidä ratkaista sensuurilla. Vihan voi ilmaista asiallisellakin tavalla. Facebook voisi muistuttaa käyttäjiään päivittäin, että kommentteja lukevat ovat oikeita henkilöitä.
Julkiselle keskustelulle pitää olla pelisäännöt, mutta säännöt eivät saa olla liian rajoittavia. Liiallinen vapaus tekee asiallisesta keskustelusta mahdotonta, mutta liika rajoittaminen kuihduttaa keskustelun kokonaan. Kiinassa keskustelun kuihduttamiseen on nimenomaan pyritty.