Taiteen ja kulttuurin rahoitukseen toivotaan muutosta seuraavan vaalikauden aikana. Tekeillä on selvitys taiteilija-allianssin käyttöönoton edellytyksistä Suomessa. Toteutuessaan uudistus parantaisi freelancetaiteilijoiden sosiaaliturvaa.
Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) tuore esitys taide- ja taiteilijapolitiikan keskeisistä tavoitteista ehdottaa, että taide- ja kulttuuribudjetin osuus valtion menoista nostettaisiin yhteen prosenttiin vuoteen 2023 mennessä nykyisestä 0,7 prosentista.
Yhdestä ratkaisusta on tuskin apua kaikille
Pääosin freelancekoreografina toimivan Anna Mustosen mukaan nykyisen järjestelmän ongelmina ovat apurahojen pienuus ja hakemusten tekemiseen kuluva aika.
– Työ on sitä, että pitää jatkuvasti hakea, perustella ja anella, että saisi rahaa, hän toteaa.
Esimerkiksi selvitteillä oleva taiteilija-allianssi voisi olla yksi tapa parantaa tilannetta.
Kulttuurialalla riittää epävarmuutta
- Vakituisessa työssä on kulttuurialalla 60 prosenttia ihmisistä, muilla aloilla vastaava luku on 74 prosenttia.
- Apurahoja myönnetään 26 prosentille hakijoista.
- Kulttuurialan tutkinnon suorittaneet ovat työttömin korkeakoulutettujen ryhmä Suomessa.
Lähteet: Tilastokeskus, Taiteen edistämiskeskus, Akava
Kulttuurin ja taiteen etujärjestö Kulta ry:n pääsihteerin Rosa Meriläisen mukaan eri malleja taiteen rahoittamiseksi on hyvä selvittää. Taidekentän monipuolisuuden vuoksi hän ei kuitenkaan usko yhden ratkaisun auttavan kaikkia.
– Ikinä tuskin on yhtä kaikille sopivaa ratkaisua. Kulta ry:n tehtävä onkin enemmän pitää huoli siitä, että kulttuuriin ja taiteeseen käytettävän rahoituksen kokonaismäärä kasvaa. Sehän tietysti helpottaa kaikkia, Meriläinen toteaa.
Kasvunvaraa erityisesti yrityksiltä saatavassa rahoituksessa
Tällä hetkellä valtio käyttää taiteen ja kulttuurin tukemiseen noin puoli miljardia euroa vuodessa. Vaikka valtion tuki on vain pieni osa kulttuurin määrärahoista, Meriläinen näkee valtion tuen tärkeänä esimerkkinä muille rahoittajille.
– Esimerkiksi kunnat käyttävät kulttuuriin enemmän rahaa kuin valtio. Silti nekin lähtevät usein mukaan sellaiseen, johon valtio on jo lähtenyt. Monet hankkeet tarvitsevat lisäksi joko yleisöltä tai yksityisiltä hankittua omarahoitusta. Huolehtiminen näistä kaikista on tärkeää, Meriläinen toteaa.