Selkärankaisten eläinten määrä maapallolla on puolittunut viimeisen 50 viime vuoden aikana. Se on hinta, joka on maksettu länsimaisesta elintavasta.

Villieläinkauppa on yksi esimerkki eläinlajien kannalta tuhoisasta kuluttamista.

Uhanalaisia villieläimiä, kasveja ja niistä valmistettuja tuotteita ostetaan erityisesti matkamuistoiksi ja koriste-esineiksi. Kyse on turhamaisuudesta ja oman varallisuuden esittelystä.

Ilmiö koskee myös Suomea. Tullin haaviin jää säännöllisesti kaiverrettua norsunluuta, uhanalaisia kilpikonnia ja krokotiilinnahasta valmistettuja lompakoita. Sosiaalisen median ansiosta nämä tuotteet ovat yhä helpommin saatavilla.

Kaupankäynnissä kyse ei kuitenkaan ole pelkästään eksoottisista esineistä tai harvinaisista lemmikkieläimistä. Jopa suomalaiset puutarhakalusteet sisältävät uhanalaisia trooppisia puulajeja. Suklaan täysin hallitsematon kuluttaminen on ajamassa useita eri apinalajeja sukupuuttoon.

Uhanalaisia lajeja ei tietenkään voi pelastaa ainoastaan valistamalla kuluttajia. Salametsästystä ruokkii pohjoisen vauraus ja etelän köyhyys. Eläinten salametsästäjät ampuvat uhanalaisia norsuja parin sadan dollarin palkalla, koska se on ainoa tapa maksaa lasten koulunkäynti.

Ennen kaikkea tarvitaan tiukempia kansallisia ja kansainvälisiä lakeja, jotka rajoittavat uhanalaisten lajien kannalta tuhoisaa bisnestä ja metsästystä. Lisäksi salametsästyksen parissa toimiville pitää luoda vaihtoehtoinen elinkeino. Kyse on monessa tapauksessa vain poliittisesta tahdosta.

Nepalissa salametsästys saatiin loppumaan heti, kun hallitus päätti ottaa uhanalaisten lajien suojelun tosissaan. Onnistuneessa suojelutyössä oli mukana myös suomalaisten veronmaksajien rahoja kehitysyhteistyön kautta. Rikkaiden valtioiden toimia tarvitaan myös jatkossa, koska uhanalaisten lajien säilyminen on edellytys koko maapallon hyvinvoinnille.

Millä tavoin sosiaalinen media edistää laitonta villieläinkauppaa? Lue tutkiva uutinen täältä.