Kun Oona Piippo kertoo uudelle ihmiselle käyvänsä jänismetsällä, on reaktio lähes aina hämmentynyt. Eniten asiaa ihmettelevät hänen ikäisensä tytöt. Vaikka samalta luokalta löytyy metsästäviä poikia, hänen omat kaverinsa eivät jaa harrastusta.
Metsästäjäliiton mukaan nuoret metsästävät aiempaa vähemmän, mutta naisten metsästysharrastus on yleistynyt. Tällä hetkellä noin neljäsosa uusien metsästystutkintojen suorittajista on naispuolisia. Vuosittain heistä 10–14-vuotiaita on sadasta kolmeensataan. Piippo hankki metsästyskortin jo 12-vuotiaana, kun hänen isänsä lupasi palkkioksi oman ajokoiranpennun.
Eve Maria Weckman hankki aseluvan puolitoista vuotta sitten. Hänetkin metsästämään innosti oma isä, joka ystävineen muodostaa myös Weckmanin metsästysporukan.
– Luokaltani olen aina ollut ainoa metsästäjä, mutta kaveripiiristä löytyy vain muutamia jotka eivät metsästä, Weckman kertoo.
Eränkäynti herättää epäluuloja
Riistastus antaa molemmille nuorille yhteisön ja käsittää suuren osan vapaa-ajanvietosta. Monet kuitenkin tuomitsevat elämäntavan suoralta kädeltä.
– Todella usein törmään kysymykseen siitä, eikö minun tee pahaa ampua eläimiä, Piippo kertoo.
Muutamat Weckmanin tuntemat vegaanit eivät halua kuulla hänen juttujaan ollenkaan. Molempien mukaan ongelma on siinä, etteivät ihmiset tiedä riittävästi metsästyksestä. Monet esimerkiksi ajattelevat, että eläimiä tapetaan huvin vuoksi riistakannoista piittaamatta.
– Ihmiset eivät osaa ajatella, kuinka paljon enemmän hirvikolareita tapahtuisi, jos kantoja ei pidettäisi kurissa, Weckman harmittelee.
Kumpikin on sitä mieltä, että etenkin kaupungissa asuvat ovat usein vieraantuneita luonnosta. Molemmat tahtovat painottaa, ettei metsästys ole pelkkää ampumista, vaan riistanhoito käsittää muutakin.
– Se on luonnossa liikkumista sekä eläimiin ja luontoon tutustumista, Piippo täsmentää.
Keskustelut kuitenkin loppuvat usein lyhyeen, eikä Piippo pääse perustelemaan kantaansa.
Nuorten luontosuhde huolettaa päättäjiäkin
Hallitus päätti tänä vuonna laskea alle 18-vuotiaiden riistanhoitomaksuja, jotta uuden sukupolven metsästysintoa saataisiin nostettua. Kajaanissa kolme ala-astetta on tänä syksynä jopa ottanut opetuskäyttöönsä lahjoituksena saatuja riistakameroita. Lasten metsästämään opettaminen herättää luonnollisesti myös vastustusta.
Piippo ja Weckman eivät asettaisi metsästykselle alaikärajaa. Piipon mielestä lajiin tutustuminen opettaa lapsille, ettei karhuja ja hirviä ole vain saduissa. Weckman kokee, ettei lapsia tulisi myöskään suojella kuolleen eläimen näkemiseltä, jotta he oppisivat, mistä liha tulee.
Vaikka molemmat syövät riistan lisäksi myös markettilihaa, on harrastus saanut molemmat ajattelemaan lihankäyttöä kriittisesti. Ensimmäisen jäniksen ampuminen sai Piipon hetkeksi ajattelemaan, oliko teko eläimelle oikein, mutta oli pian sinut asian kanssa.
Weckman kertoo ostavansa kaupasta aina suomalaisia tuotteita ja pyrkivänsä muutenkin eettisiin valintoihin. Hän on lisäksi ylpeä siitä, että pystyy itse nylkemään saaliinsa.
– Minulle se ei koskaan ole tehnyt pahaa, ja sitä ovat monet miehet ihmetelleet.
Juttua muokattu 14.12.2023 poistamalla haastateltavien ikä- ja asuinpaikkatiedot.