Edessä istuu tavallisen oloinen nuori mies. Hänen kasvonsa täyttyvät hiestä, kädet tärisevät ja ajatukset karkailevat. Kyseessä ovat vaikeat vieroitusoireet. Hän ei ole vielä ehtinyt ottamaan aamun lääkeannosta. Lääkkeestä, josta hän pyrkii eroon.

– Tämä tuntuu ikään kuin krapulalta, muttei sitten kuitenkaan.

Eemi Laitinen, 32, on kärsinyt vuosia vaikeista mielenterveysongelmista kuten ahdistuksesta, harhoista ja psykooseista. Hän kertoo kokeilleensa yli kymmenen vuoden hoitojaksonsa aikana useita eri lääkekoktaileja, jotka ovat koostuneet rauhoittavista ja antipsykoottisista lääkkeistä. Lopulta lääkäri määräsi ahdistukseen rauhoittavaa lääkettä Opamoxia, josta siirryttiin pian Rivatriliin. Nyt mies on käyttänyt Rivatrilia viimeiset seitsemän vuotta.

Laitisen tapaus kertoo samaa tarinaa, mistä tilastot puhuvat. Lääkärilehden julkaisemassa tutkimuksessa kävi ilmi, että muista bentsodiatsepiineista poiketen klonatsepaamin, lääkenimeltään Rivatrilin, pitkäaikaiskäyttö on etenkin nuorilla aikuisilla jatkuvassa nousussa. Tutkimus osoittaa, että lääkeaineen käyttäjistä 60 prosenttia on pitkäaikaiskäyttäjiä. Valviran eli sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston ohjeistuksessa bentsodiatsepiinien käyttöajaksi suositellaan 4–12 viikkoa.

Tampereen yliopiston psykiatrian kliininen opettaja ja psykiatrian erikoislääkäri Kaisa Luoto pitää tilastoja yllättävinä. Rivatrilin pitkäaikainen käyttö ei ole suositeltavaa ilman erityistä harkintaa, sillä sen riippuvuusriski on muiden rauhoittavien tapaan suuri. Riski kasvaa entisestään annosten suurentuessa ja hoitoajan pidentyessä.

– Psykiatrisessa erikoissairaanhoidossa, josta itselläni on eniten kokemusta, Rivatril ei ole tyypillisin potilaalle määrättävä rauhoittava. Alueellisia eroja voi toki olla.

Luoto puhuu bentsodiatsepiineistä yleisellä tasolla. Hän ei tiedä Eemi Laitisen tapausta eikä kommentoi Laitisen kokemuksia.

Lääkeriippuvuus voi yllättää

Klonatsepaami eroaa muista rauhoittavista lääkkeistä hitaan, mutta pitkäkestoisen vaikutusaikansa vuoksi. Siinä missä muita lyhytaikaisemmin vaikuttavia rauhoittavia määrätään ahdistuneisuuteen, jännittyneisyyteen, pelkotiloihin ja unettomuuteen, on Rivatril tarkoitettu alun perin epilepsian hoitoon.

Rivatrilin vaikutusmekanismi on kuitenkin hyvin samankaltainen kuin muissa rauhoittavissa lääkkeissä. Siksi sitä voidaan määrätä alkuperäisestä käyttötarkoituksesta poiketen myös ahdistuneisuushäiriöiden hoitoon. Lääkkeen käyttämistä muuhun kuin sen alkuperäiseen hoitotarkoitukseen kutsutaan off-label -käytöksi. Sekä Valvira että lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea ovat ilmoittaneet olevansa huolissaan Rivatrilin lisääntyvästä käytöstä muiden sairauksien kuin epilepsian hoidossa.

Eemi Laitinen on yksi Rivatrilin off-label -käyttäjistä. Hänelle lääkettä määrättiin ahdistuneisuuteen. Alkuun lääke toi helpotusta oireisiin, mutta pian sen teho heikkeni ja mukaan astuivat sivuoireet kuten väsymys ja muistihäiriöt. Laitisen mukaan lääkärit kuitenkin vakuuttelivat oireiden kuuluvan asiaan. Lääkitystä jatkettiin ja lopulta Laitinen söi Rivatrilia aamuin illoin neljä milligrammaa, eikä muistanut päivistään mitään.

– Olin täysin lamaantunut. En tehnyt yhtään mitään. Makasin vain ikään kuin koomassa, Laitinen kertoo.

Kaisa Luoto korostaa, että on tärkeää erottaa toisistaan kaksi lääkeriippuvaisten ryhmää. Ensimmäinen ryhmä käyttää lääkkeitä pääasiassa päihtyäkseen. Tälle ryhmälle on ominaista lääkkeiden seka- ja väärinkäyttö. Toinen ryhmä koostuu potilaista, joille lääkäri on määrännyt asianmukaisen lääkityksen. Tämän ryhmän edustajat eivät käytä lääkkeitä päihtyäkseen, vaan selvitäkseen arjesta.

Luodon mukaan rauhoittavien määräämiseen liittyy monia ongelmia, mutta nämä tiedostetaan pääsääntöisesti hyvin.  Jos lääkitystä ei aktiivisesti seurata, voi käyttäjälle huomaamatta syntyä riippuvuus lääkkeeseen.

Liian helposti saatavilla?

Eemi Laitisen riippuvuus lääkkeeseen syntyi salakavalasti. Ilman aamuannosta keho huutaa pillerin perään jo muutamassa tunnissa. Nyt mies on lääkkeen purkuhoidossa, jossa lääkkeestä luovutaan asteittain pitkällä aikavälillä. Purkua hän vaati itse lääkäriltään.

Rivatrilin vieroitusoireisiin kuuluu muun muassa ahdistuneisuutta, jännittyneisyyttä, unettomuutta ja tajunnanhäiriöitä. Laitinen kertoo itse kärsivänsä etenkin ahdistuksesta ja tärinästä. Hänen päivittäistä annostaan vähennetään puoli milligrammaa neljän viikon välein. Yhdestä pudotuskerrasta toipumiseen menee kolme päivää, sillä vierotusoireet ovat todella rajut.

Laitinen on ollut purkuohjelmassa kolme kuukautta. Kuukauden päästä seitsemän vuoden Rivatril-kierteen olisi tarkoitus loppua.

Eemi Laitinen on aina hankkinut Rivatrilinsä reseptillä apteekista. Hänen kokemuksensa mukaan lääkettä määrätään liian väljin perustein. Hän kokee, ettei oireisiin etsitä täsmälääkettä, vaan vaivaan kuin vaivaan määrätään rauhoittavia.

– Eihän siinä ole mitään järkeä, että ihminen koukutetaan nappiin, jonka vierotusoireisiin voi pahimmillaan kuolla, Laitinen sanoo.

Laitinen kertoo, ettei ole ainoa, joka on tuttavapiiristään saanut ahdistuksen hoitoa varten Rivatril-reseptin.

Valviran lääkesuosituksien mukaan ahdistukseen ja masennukseen tulisi ensisijaisesti määrätä antidepressiivisiä lääkkeitä ja hoitosuunnitelmaan tulisi sisältyä psykoterapiaa tai muita psykososiaalisia hoitoja. Reseptin määrääjän tulisi myös arvioida lääkehoidon tarpeellisuus riittävän usein, etenkin, jos lääkettä käytetään muuhun kuin alkuperäiseen hoitotarkoitukseen.

Erikoislääkäri Kaisa Luodon mukaan erityisesti perusterveydenhuollossa on joskus ongelmana, että aikaa on liian vähän ja lääkäreiden vaihtuvuus on suurta. Uuden lääkärin tai henkilöstön vaihtuessa jokaisen potilaskertomukseen ei välttämättä ole aikaa perehtyä niin tarkasti kuin olisi tarpeen. Ongelma voi olla myös esimerkiksi potilaan ja lääkärin välisessä vuorovaikutuksessa, organisaatiossa tai yksittäisen lääkärin työskentelytavoissa.

Luoto kuitenkin uskoo, että ongelmat ovat hiljalleen poistumassa. Hän korostaa, että lääkärin tehtävä on hoitaa potilasta asianmukaisesti noudattaen annettuja hoitosuosituksia. Hänen mukaansa lääkärikoulutuksessa nykyään painotetaan, että lääkkeen määräämisen taustalla on oltava järkevä syy ja muita hoitovaihtoehtoja tulee punnita. Lisäksi lääkityksen seurannan merkitystä korostetaan. Asiantuntijoiden välistä yhteistyötä puolestaan helpottavat sähköiset reseptit.

– Eikä todellisuus kuitenkaan ole sellainen, että reseptejä saa mistä vain ja miten vain, Luoto kertoo.

Kolikon kääntöpuoli

Eemi Laitinen ei aio lopettaa Rivatrilin käyttöä kokonaan. Hän kokee, että lääke on hyvä ahdistuksen hallintaan oikein eli tilapäisesti käytettynä.

– Lääke toimii hyvin, kun sitä ottaa vain tarvittaessa. Ei seitsemää vuotta putkeen.

Nykyiseen lääkitykseensä Laitinen on tyytyväinen, kunhan Rivatriliin päivittäisestä käytöstä päästään eroon. Miehen lääkäri on vaihtumassa, ja Laitinen pääsee aloittamaan ensimmäistä kertaa myös psykoterapian. Pysyvällä sairaseläkkeellä oleva Laitinen suhtautuu tulevaisuuteen toiveikkaasti.

Huumeista ja huumaavista aineista keskustellaan keskiviikkona 28.11. Tampereen pääkirjasto Metsossa klo 18.00 alkaen. Vieraina syksyn ensimmäisessä Metso Talkissa ovat A-klinikka Oy:n toimitusjohtaja ja lääketieteellinen johtaja Kaarlo Simojoki ja huumeriippuvuuden selättänyt entinen jääkiekkoilija, nykyinen Avominne Klinikoiden asiakkuuspäällikkö Marko Jantunen. Tapahtumaan on vapaa pääsy, ja myös yleisölle annetaan mahdollisuus vuorovaikutukseen. Metso Talk on Tampereen yliopiston toimittajakoulutuksen ja Tampereen pääkirjaston yhdessä järjestämä keskustelutilaisuusarja.