Ärsyttää se, etten saa edustaa vain itseäni. On pakko valita leiri. Mutta koska olen valkoinen heteromies, on leirini päätetty jo puolestani. Tahtoisin kritisoida kaikkea, mutta nykykäsityksen mukaan saan kritisoida vain kaltaisiani. Sillä on enemmän väliä, kuka sanoo, kuin mitä sanoo.

Poliittinen poteroituminen johtaa Yle Kioskin Youtube-kanavalla julkaistuun Aleksi Rantamaan ”Valkoinen heteromies – lievästi ärsyttää” kaltaiseen öyhötykseen. Vaikka raivossaan Rantamaa unohti katsoa kolikon kääntöpuolelle, löytyi rivien välistä mielenkiintoisia ajatuksia esimerkiksi siitä, mistä saa vitsailla.

Mutta yksittäisenkin pointin hyväksyminen on nimen allekirjoittamista sopimukseen. Sopimukseen siitä, että asetun nyt tälle puolelle, vaikka tahtoisin poimia mielestäni järkeviä arvoja ja mielipiteitä maailmankuvaani läpi poliittisen spektrin. En tahdo kulkea aatteiden mukana, mutta tällöin menetän vertaisteni tuen. Se on kaikki tai ei mitään. Tahtoisin pohtia, mutten halua tulla lynkatuksi. On helpompi vain vaieta.

Nykyisessä keskustelukulttuurissa tärkeintä ei vaikuta olevan ymmärryksen lisääminen, vaan itselleen sopivan valta-asetelman ylläpitäminen. Mennään oma poliittinen aatesuunta edellä ja keskitytään lyttäämään vastapuolta. Tähän tuntuvat syyllistyvän kaikki, eikä median tapa asetella mielipiteitä vastakkain edistä asiaa.

Mediassa esimerkiksi tasa-arvon tavoittelu nähdään yleensä ainoastaan feministien arvona, vaikka tasa-arvo on yksi YK:n ihmisoikeussopimuksen kulmakivistä. Vaikka mahdollisuuksien tasa-arvon edistäminen on mielestäni yksi tärkeimmistä asioista, en kuitenkaan voi identifioitua feministiksi, koska en ole samaa mieltä kaikista aatteen nimissä tehdyistä asioista. En tahdo ylleni kaikkia mahdollisia tulkintoja feminismistä. Samasta syystä en kuulu mihinkään poliittiseen puolueeseenkaan.

Olen kyllästynyt siihen, ettei saa yrittää ymmärtää. Jos yritän asettua Rantamaan vihan saappaisiin, se tulkitaan kannan hyväksymiseksi. Vihaa voi lääkitä hiljentämällä, mutta sen voi sammuttaa kuuntelemalla.

Mielestäni niin hyvät kuin huonotkin ajatukset tulee aina nostaa tapetille ja pyrkiä ymmärtämään niitä. Tiettyyn ihmisryhmään kuulumisen ei pidä olla este halulle ymmärtää ja keskustella. Päinvastoin kaikkien äänien tulisi saada kuulua. Silloin ehkä on myös helpompi myöntää olevansa joskus väärässä.