Keskiviikkona jaettu kaunokirjallisuuden Finlandia on palkinto, joka herättää sekä kriittisiä että kiittäviä kantoja. Palkinnon sai tänä vuonna Olli Jalosen Taivaanpallo.

Suomen Kirjasäätiön jakaman Finlandian kaupallinen merkitys on todella suuri, sillä se jaetaan juuri ja ennen jouluostoskautta. Kirjallisuutta vähemmänkin seuraavan on helppo napata voittanut teos pukinkonttiin.

Vuoden 2004 jälkeen kaikki Finlandia-voittajat ovatkin nousseet Suomen kustannusyhdistyksen mukaan vähintään vuoden kuuden myydyimmän kotimaisen kaunokirjan joukkoon. Usein nimekkäiden kirjailijoiden kuten Kjell Westön ja Sofi Oksasen voittajateokset ovat nousseet jopa myynnin kärkikolmikkoon.

– Kaunokirjallisuuden Finlandia on suomalaisista kirjapalkinnoista ongelmallisin, sillä sen suurta kaupallista merkitystä ei voi aina ohittaa. Toivoisin, että välillä voittaisi teos, joka ei olisi niin varma kaupallinen hitti, kertoo Tampereen yliopiston kirjallisuustieteen lehtori Hanna Samola.

Palkinnon kaupallisten odotusten takia vuoden 1993 jälkeen kaunokirjallisuuden Finlandian on voinut voittaa vain romaani, eli esseet ja lyriikka jäivät palkinnon ja sen saaman huomion ulkopuolelle.

Ammattitaitoinen nelikko ratkaisee

Finlandiaa kritisoidaan usein myös siitä, että sen ehdokkaat valitsee vuosittain vain kolmihenkinen raati ja lopullisen voittajan päättää yksittäinen henkilö. Tänä vuonna voittajan valitsi Ylen eläköitynyt kulttuuritoimittaja Seppo Puttonen, ja aiempina vuosina roolissa on nähty esimerkiksi Tarja Halonen ja Hector eli Heikki Harma.

Samolan mielestä suppea palkintoraati ei kuitenkaan ole ongelma.

– Kirjallisuudessa palkintoraadit ovat yleensäkin aika pieniä, ja niiden jäsenet tekevät suuren työn lukiessaan kaikki ehdolle asetut teokset. Tässä on ollut huomattavan ammattitaitoinen raati tekemässä. Kirjapalkinnot eivät ole objektiivinen totuus, vaan raadin näkemys.

Finlandia on lukemisen hetki valokeilassa

Finlandia saa mediassa paljon huomiota, jota ovat viime vuosina erityisesti lisänneet voittajakirjailijoiden yhteiskunnallisesti kantaaottavat kiitospuheet.

Samolan mielestä palkinnon medianäkyvyys tekee kirjallisuudelle hyvää.

– Vaikka kritisoin yhden palkinnon suurta painoarvoa, niin toisaalta Finlandian jakaminen on se hetki, kun kirjallisuudesta keskustellaan. Kirjoihin ja lukemiseen kohdistuvaa huomiota ei ole ikinä liikaa.