”Voisiko joku ihana laittaa tästä jutusta kuvankaappaukset, kun en itse ole tilaaja?”

Facebook-ryhmiä selatessa ei voi olla törmäämättä yllä mainittuun kysymykseen harva se päivä. Kiinnostava artikkeli pitäisi päästä lukemaan, mutta verkkolehden ilmainen kokeilujakso on jo käytetty, eikä jatkotilauksesta haluta maksaa.

Tässäkin tilanteessa on helppo turvautua sosiaalisen median voimaan. Satojen, tuhansien tai jopa kymmenien tuhansien jäsenten Facebook-ryhmistä löytyy aina joku verkkolehden tilaaja, joka hyvää hyvyyttään jakaa kuvat maksullisesta jutusta niitä pyytävälle. Ja samalla kaikille muillekin ryhmän jäsenille. Kuvankaappausten jakaminen on kuitenkin laitonta, ja niiden levittäjä rikkoo lehtien tekijänoikeuksia.

Yli puolet Moreenimedian kyselyn runsaasta 2000 vastaajasta oli sitä mieltä, että maksumuurit ovat pelkkää rahastusta. Moni perustelikin kuvankaappausten jakamista sillä, että lehdet tekevät väärin piilottaessaan tärkeää tai mielenkiintoista tietoa muurin taakse.

Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, eikä maksumuuria ole kehitetty lukijoiden kiusaamiseksi. Kun uutisten kulutus siirtyy paperista verkkoon, on lehtien tuotto pystyttävä keräämään verkkosisällöistä. Lukijoiden kannalta verkkoon siirtyminen on jopa aiempaa parempi vaihtoehto. Digiversiota voi lukea missä tahansa, uutiset saa sieltä aina reaaliajassa ja usein se on myös huomattavasti paperilehteä halvempi.

Kuvankaappausten laiton jakaminen olisi hyvin helppoa kitkeä pois. Useiden verkkolehtien maksumuurit estävät tähtijuttujen lukemisen ei-tilaajilta kokonaan. Jos yksittäisen mielenkiintoisen artikkelin voisi ostaa parilla eurolla luettavakseen esimerkiksi MobilePaylla, kuvankaappausten pyytäminen ja jakaminen vähentyisivät todennäköisesti huomattavasti.

Kaikki eivät nimittäin halua sitoutua lehden tilaajaksi tai maksaa koko lehdestä. Siksi nykyinen kaikki tai ei mitään -käytäntö saa monet rikkomaan tekijänoikeuksia.

Miten lehdet reagoivat kuvankaappausten jakamiseen? Lue tutkiva uutinen täältä.