– Kyllä susta pitäisi saada pari kiloa pois ennen kesää, kuntotestin valvoja totesi.

Olin 54-kiloinen, söin terveellisesti ja treenasin päivittäin. Vaikka olen pienestä pitäen omannut raudanlujan itseluottamuksen, pysäytti kyseinen lausahdus minut miettimään kokoani.

Mitä voisin tehdä toisin? Pitäisikö lopettaa leivän ja pastan syöminen? Auttaisiko, jos jätän iltapalan syömättä?

Pari viikkoa sitten Urheilulehti uutisoi voimisteluvalmentaja Titta Heikkilän kyseenalaisista valmennusmetodeista. Maailmanmestarijoukkue Minettejä valmentaneen Heikkilän kerrotaan haukkuneen ja nöyryyttäneen suojattejaan.

Vaikka Heikkilän tapaus onkin ääriesimerkki, on tavassa kohdella nuoria urheilijoita jotain mätää.

Lapsena aloitettu urheiluharrastus usein vakavoituu teini-iässä. Silloin mukaan tulevat henkilökohtaiset valmentajat, harjoitteluohjelmat ja ruokavaliot. Siinä kohtaa moni junioriurheilija putoaa tai pudottautuu itse pois kyydistä.

Teini-ikäisen mielenmaisema on täynnä kysymyksiä ja epävarmuuksia. Varmaa on, ettei niitä epävarmuuksia poisteta kommentoimalla urheilevan nuoren ulkonäköä tai painoa. Usein vaikutus on täysin päinvastainen.

Sitä paitsi muutaman kilon painonpudotus ei todennäköisesti paranna yhdenkään nuoren keskivertourheilijan suorituskykyä merkittävästi. Painontarkkailua tärkeämpää on keskittyä esimerkiksi lajitaidon ja -ominaisuuksien kehittämiseen. Jos nuoren urheilijan paino on välttämätöntä ottaa esille, se tulee tehdä hienovaraisesti terveellisen ruokavalion ja hyvinvoinnin merkitystä korostaen.

Huippu-urheilu ja sen vaatimukset sen sijaan ovat asia erikseen. Huipulle tähdättäessä maksimaalista suorituskykyä saatetaan hakea hyvinvoinnin kustannuksella. Toisaalta, jos urheilija on nuoresta asti omannut terveen kehonkuvan, on hänen helpompi suhtautua kroppaansa armollisesti myös vanhempana.

Junioriurheilijoiden kanssa työskentelevien pitäisi muistaa, että nuorten kehonkuvat ja käsitykset itsestä ovat jatkuvassa myllerryksessä. Painosta huomauttelu saattaa pahimmassa tapauksessa murentaa nuoren urheilijan itsetunnon pysyvästi tai ainakin karkottaa urheilun ilon tiehensä.