Toukokuun alku vuonna 2014. Parikymppinen Elias Enroth on viittä vaille valmis sähköasentaja, pelaa jalkapalloa nelosdivarissa ja haaveilee urasta musiikin parissa.

Sitten koko Enrothin loppuelämä kirjoitettiin uusiksi. Hän putosi kotonaan sohvalta ja löi niskansa pöydän kulmaan. Tuomio oli armoton: neliraajahalvaus ja pyörätuoliin joutuminen loppuelämäksi.

– Osuma tuli juuri nikamien väliin. Jos se olisi osunut nikamaan, todennäköisesti vielä kävelisin.

Myös akuutissa vaiheessa tehdyt hoitovirheet olivat kohtalokkaita. Ensihoitajat eivät Enrothia hakiessaan käyttäneet kauluria eivätkä paareja, ja hän joutui odottamaan leikkaukseen pääsemistä kohtuuttoman pitkään.

Masennus oli viedä mukanaan

Sopeutuminen radikaalisti muuttuneeseen elämään oli vaikeaa. Enroth ei neljä vuotta myöhemminkään kaunistele sitä, kuinka vammautuminen vei pohjan koko elämältä.

– Se oli helvetinmoinen sokki. Masennuin tosi pahasti ja yritin itsemurhaa.

Masennusta ei helpottanut se, kun vanhat kaverit kaikkosivat yksi kerrallaan. Moni tuntui häpeävän pyörätuolia, ja loput eivät muuten vain uskaltaneet tavata. Enroth päätti jättää heidät omaan arvoonsa.

– Haluan näyttää epäilijöille, että teen sen paremmin kuin he, jotka kävelevät

Perheen, musiikin ja pyörätuolirugbysta ja kuntoutuksesta saadun vertaistuen avulla Enroth selviytyi pahimman yli ja opetteli elämään uutta elämäänsä.

Musiikki on terapiaa

Rap-musiikki oli ollut jo pitkään osa Enrothin elämää. Vammautumisen jälkeen rakkaan harrastuksen jatkaminen ei kuitenkaan ollut selvää. Alentunut hengityskapasiteetti vaikeutti äänen tuottamista, ja ajatus pyörätuolissa istuvasta räppäristä tuntui vieraalta. Oli onni, että Enroth lopulta päätti jatkaa, sillä musiikista tuli nopeasti tärkeä keino purkaa omia tunteitaan.

Kappeleiden rehelliset lyriikat ovat Enrothin omaa käsialaa ja peräisin hänen omasta elämästään. Niiden viesti on selvä: omaa juttuaan pitää tehdä ylpeydellä pää pystyssä.

– Tykkään tsempata musiikillani muitakin, että älkää turhaan hävetkö.

Enroth on saanut paljon kiitosta rohkeudestaan. Musiikki on tavoittanut myös muita pyörätuoliin joutuneita ja tuonut lohtua umpikujilta tuntuviin tilanteisiin.

– Kerran yksi ihminen sanoi, että ilman biisiäni hän olisi todennäköisesti tappanut itsensä.

Ensimmäinen levy tulossa

Nykyään Elias Enrothilla menee hyvin. Huonoja päiviä tulee edelleen, mutta suunta on selvästi parempaan päin. Hän on oppinut hyväksymään tapahtuneen. Vammautuminen on tuonut myös paljon hyvää hänen elämäänsä. Orastavan räppääjän uran lisäksi hän pelaa pyörätuolirugbyn maajoukkueessa.

Ensi vuonna tapahtuu odotettuja isoja asioita, kun maaliskuussa ilmestyy Enrothin ensimmäinen EP. Tähän asti hän on lyriikoissaan käsitellyt vammautumista ja siitä selviytymistä, mutta levylle julkaistavissa kappaleissa aiheet muuttuvat kepeämmiksi.

– Uskon, että saan kasvatettua tästä ison jutun. Haluan näyttää, ettei pyörätuoliin joutuminen ole maailmanloppu.