Kun 18-vuotias suomalais-japanilainen Antero Masonen seuraa oppilaiden ylimielistä käytöstä opettajaa kohtaan, hän ei tunne itseään suomalaiseksi.

Monikulttuurinen tausta on Masoselle rikkaus, mutta se on aiheuttanut myös juurettomuutta.

– Välillä tuntuu, että olen täysillä mukana kaikissa kaljamakkara-jutuissa, mutta välillä niihin on vaikea samaistua.

Masosen puheessa on Tampereen murteen lisäksi itsevarmuutta. Hän tuntee itsensä ja tietää, mitä haluaa. Vielä hetki sitten tilanne oli toinen.

”Japanissa kaduille ei kusta”

Kahdeksannella luokalla kahden kulttuurin kasvatilla oli identiteettikriisi. Tilannetta pahensi pilkkaaminen koulussa. Japanissa vietetty kesä muodostui identiteetin rakentumisen kannalta käänteentekeväksi. Siellä Masosta kohdeltiin samalla tavalla kuin kaikkia muitakin.

– Ymmärsin, että olen yhtä paljon japanilainen kuin suomalainenkin. Kotiin palattuani uskalsin tuoda taustani esiin rohkeammin.

Japanissa vietetyn kesän jälkeen Masonen huomasi useita eroja suomalaisten ja japanilaisten nuorten välillä. Japanilaisessa koulussa opettajiin ei suhtauduta ylimielisesti, eikä heille väitetä vastaan.

Myös päihdekulttuurit eroavat toisistaan. Japanissa nuorten kännääminen tai pilven polttelu on hätkähdyttävää.

– Jos alaikäinen nuori jää kiinni kannabiksen käytöstä, se on etusivun uutinen.

Masonen on huolissaan siitä, että Suomessa nuorten päihteidenkäyttöön ei puututa tarpeeksi. Hän tietää, mihin päihteidenkäyttö voi pahimmassa tapauksessa johtaa: Masosen tuttava kuoli taannoin huumeisiin.

Masosen mukaan myös luonnon kunnioitus on vähentynyt Suomessa.

– Japanissa katuja ei roskata eikä niihin syljeskellä tai kusta niin kuin Suomessa. Täällä tapahtumien jälkeen kaikki paikat ovat täynnä roskaa.

Masosen mukaan japanilaisten luonteesta kertoo paljon myös se, että jalkapallon MM-kisojen jälkeen he jäivät keräämään omat roskansa stadionilta.

Kaksikielisyys tuplaa tulevaisuuden mahdollisuudet

Masosen mukaan Suomessa nuorilla ei ole samanlaisia suorituspaineita kuin Japanissa. Esimerkiksi välivuosi lukion jälkeen ei ole maailmanloppu. Abiturienttia helpottaa myös tieto siitä, että jatko-opiskelu on mahdollista kahdessa eri maassa.

– Haluaisin ensisijaisesti suomalaiseen korkeakouluun, koska koulutus on täällä ilmaista. Japanissa lukuvuosimaksut ovat 8 000 euron luokkaa. On kuitenkin mukava tietää, että jos en pääse suomalaiseen korkeakouluun, voin pakata laukkuni ja yrittää uudelleen Japanissa.

Tulevaisuudessa Masonen haluaisi olla oman elämänsä herra ja työskennellä yrittäjänä. Japanin kielen taitoaan hän voisi hyödyntää viemällä kiukaita ja muita suomituotteita Japaniin.