On niin paljon kaikkea, mitä pitäisi tehdä.

Pitäisi lukea tenttiin, kirjoittaa pari esseetä ja ylipäätään menestyä opinnoissaan. Siinä sivussa pitäisi ehtiä olla sosiaalinen, tavata kavereita ja päivittää Insta-feedille sopivaa materiaalia. Pitäisi sitä vielä ehtiä myös urheilla, syödä ja levätä.

Ja ai niin, mites se ilmastonmuutoksen pysäyttäminen? Tai Suomea piinaavan alhaisen syntyvyysongelman ratkaiseminen? Tekemistä, sitähän riittää.

Medioissa uutisoidaan lähes päivittäin työuupumuksesta ja nuorten mielenterveysongelmien kasvusta. Samaan aikaan etenkin poliitikkojen kesken pohditaan, mistä kummasta ne voisivat johtua. Minä puolestani pohdin sitä, kuinka kukaan voi edes kummastella asiaa.

Yhteiskunta vaatii meitä olemaan yhä parempia ja tehokkaampia, joten ei ole ihme, että yhä useampi sairastuu ja uupuu valtavan paineen alla. Ihminen ei ole kone, joka jaksaa mahdottomia työmääriä – jossain vaiheessa seinä tulee väistämättä vastaan.

Jos ihminen on jatkuvasti stressaantunut ja kiireinen, se heijastuu myös työn laatuun. Ihmiset eivät kykene ajattelemaan luovasti stressaantuneina.

Stressi on pienissä määrin eteenpäin työntävä voima, mutta pitkään jatkuessaan se lamauttaa. Stressi tappaa luovuuden. Jatkuva paine tekemättömistä asioista ahdistaa ja uuvuttaa. Se saa pohtimaan, onko tässä elämässä mitään järkeä.

Usein todetaankin, että luovuus tarvitsee ympärilleen vapaata haahuilua. Sitä, ettei oikeastaan tee yhtään mitään, jotta ideoille on tilaa kehittyä. Kuten tietokirjailija, kasvatustieteen professori ja filosofi Juha T. Hakala osuvasti kirjassaan toteaa: tylsyys on luovuuden alku. Tylsyyden kohtaaminen on ihmiselle välttämätöntä, sillä kun ei ole mitään, mitä pitäisi tehdä, voi mieli täyttyä uusilla ideoilla, ja maailmaa voi oppia tarkastelemaan aivan uusin silmin.

Muistan, kuinka lapsena usein valitimme siskoni kanssa äidille tylsyydestä. Ei ollut älypuhelimia, joiden syövereihin olisi voinut uppoutua tuntikausiksi, vaan tekemistä täytyi keksiä itse. Usein parhaimmat ideat ja leikit syntyivätkin juuri tylsinä hetkinä: kun ei ollut kiire, oli aikaa olla luova.

Nykyään tuntuu, että ihmiset pelkäävät tylsyyden tunnetta: jos tylsyys uhkaa, älypuhelimet kaivetaan esiin. Miten annamme aivoillemme lepotauon arjen kiireen ja paineen alla, jos jokainen ylimääräinen tylsä hetki käytetään älylaitteiden näppäilyyn?

Seuraavan kerran kun sinulla on tylsää, nojaa taaksepäin ja nauti kyydistä. Tylsyys on terveellistä.