Pikkusiskoni oli jo ensimmäisen lukioviikkonsa jälkeen keskellä suurta elämänkriisiä. Opettajat olivat paasanneet henkensä edestä, kuinka nyt viimeistään on tehtävä kaikki ne valinnat, jotka määrittävät teitä lopun ikäänne.

Ja että ilman pitkää matematiikkaa teistä ei tule ikinä mitään.

Lopulta 200 oppilasta päätyi valitsemaan pitkän matematiikan, ainoastaan 50 lyhyen. Lukujen suhteesta päätellen pelottelu oli uponnut syvälle nuorten tajuntaan. Opettajat olivat innoissaan, sillä määrä oli ennätyksellinen. Onpa meillä täällä lahjakasta porukkaa!

Todellisuus kuitenkin iski vasten kasvoja nopeammin kuin ehdittiin derivaattaa sanoa: 200 urheasta yrittäjästä peräti 70 prosenttia ei päässyt edes läpi ensimmäisestä kurssikokeestaan. 140 oppilasta marssi nöyränä uusintaan.

Mitä tästä opimme? Kaikki eivät vain yksinkertaisesti voi olla hyviä kaikessa, eikä kalaa kannata kannustaa kiipeämään puuhun.

Opettajien huolessa on toki perääkin. 2018 oli ensimmäinen vuosi, jolloin korkeakoulujen pääsykokeita alettiin karsimaan ja päästämään enemmän oppilaita sisään pelkän ylioppilastodistuksen perusteella. Oulun yliopiston tutkimuksessa selvisi, että peräti 90 prosenttia pitkän matematiikan, kemian tai fysiikan kirjoittajista pääsee yliopistoon.

Enkä voi kieltää, etteivätkö rohkea yrittäminen sekä työnteko itsessään olisi tärkeitä arvoja, mutta realiteettien sivuuttaminen on silkkaa typeryyttä. Eikä pitkä matematiikka ole automaattisesti mikään hyvän elämän edellytys tai oikotie onneen. Päinvastoin, se voi aiheuttaa osalle turhaa tuskastumista ja epäonnistumisen kokemusta aineessa, joka ei yksinkertaisesti ole oma.

Minä luin pitkää matematiikkaa, mutta jos nyt voisin matkustaa ajassa taaksepäin, valitsisin toisin. Rutistus vei aivan turhaan resursseja ja jaksamista, enkä usko, että se on antanut yhtään sen enempää kuin lyhyemmänkään pituinen matikka.

En nimittäin missään tapauksessa toivo tekniselle alalle, ja kirjoitin muissakin aineissa vahvasti. Pitkästä matikasta pisteitä saa korkeakouluun hakiessa usein enemmän kuin lyhyestä, mutta ei voi olla niin, että ilman sitä kaikki ovet sulkeutuvat ja että millään muulla ei ole väliä.

Ihmettelen yhä valintaani, mutta ehkä minäkin olin liiaksi opettajien ja vanhempieni vaikutusvallan alla. Ja kuka olisikaan parempi vaikuttamisen kohde, kuin juuri uuteen ympäristöön tupsahtanut 16-vuotias, jolle uskotellaan pitkän matematiikan takaavan hyvän elämän. Maailmasta löytyy kuitenkin aika paljon sellaista, missä muuttujan arvon löytämistä ja vektorilaskentaa pidetään täysin toissijaisina asioina.

Minä luin pitkää matematiikkaa, koska ajattelin, että on hyvä olla varasuunnitelma. En enää usko varasuunnitelmiin. Uskon siihen, että jos jotakin haluaa, sen voi lopulta saada, vaikka matkaan menisi kuinka paljon aikaa ja hermot sen varrella monen monta kertaa. Ja sen voi totta tosiaan saada myös ilman pitkää matematiikkaa – kuten hyvän elämänkin.