Museokeskus Vapriikin tiloissa sijaitsevassa museossa pelien äänimaailmat sekoittuvat toisiinsa ja tarjoavat palasia eri vuosikymmenten pelikokemuksista. Vaikka lumisena alkuiltapäivänä museossa vaeltaa vain muutama kävijä, on museo tavoittanut kävijöitä runsaasti tutkija Outi Penninkankaan mukaan.

– Tiesimme, että museolle on tilausta ja kävijöitä riittää. Mutta onhan se ihana yllätys joka päivä nähdä, että keitä täällä vierailee ja mitä he museosta löytävät.

Pelimuseossa on esillä pelejä eri vuosikymmeniltä. Joitain niitä on mahdollista myös pelata. Näyttelyesineet kertovat tarinaa suomalaisesta pelihistoriasta: jättimäinen Nokian puhelin esittelee Matopelin aloitusruutua, eräälle seinälle on koottu Habbo Hotellin kuvitusta. Myös Kimble on päässyt näytille, tosin vitriinin suojiin.

Penninkangas kertoo, että suomalaiset ovat pelaajakansaa. Hän nostaa esille Pelaajabarometrin, joka julkaistiin jokin aika sitten.

– Lähes kaikki suomalaiset pelaavat jotain, sudokusta veikkauspeleihin, digitaalisista peleistä ei-digitaalisiin. Pelit ovat mukana arjessa monella tavalla.

Paikka arjessa, paikka yhteiskunnassa

Arjen lisäksi peleillä on myös vaikutuksensa yhteiskuntaan. Penninkankaan mukaan esimerkiksi suomalaiseen historiaan pelit ovat kietoutuneet mielenkiintoisella tavalla.

– Se on laaja ja iso ilmiö, joka yhä enemmän vaikuttaa ihmisten elämään. Pelimuseon näyttelyssä tätä tuodaan esille pitkällä aikajänteellä.

Pelimuseon tarjoaa myös kohtaamispaikan. Penninkangas hymyilee kertoessaan lämmöstä, joka museon työarkeen tulee ihmisten kautta. Museo tuottaa ihmisille iloa, muistoja ja kokemuksia sukupolvirajojen yli.

– Museoiden yksi iso tehtävä on kertoa, mitä merkittävää ihmisten historiassa on tapahtunut. Sitä tehtävää me olemme täällä tekemässä, ja se on ihan mahtavaa, Penninkangas sanoo.