Kuulutko johonkin vähemmistöön? Pahoitteluni: menetit juuri oikeutesi olla vastuussa vain omista teoistasi. Tästedes edustat jokaista kanssasi samaan vähemmistöön kuuluvaa ja olet velvollinen toimimaan yleisenä tietotoimistona kaikissa vähemmistöösi liittyvissä asioissa – halusit sitä tai et.

Viime keväänä saamelaisaktivisti ja Suomen Saamelaisnuoret ry:n puheenjohtaja Petra Laiti onnistui nostamaan suuren yleisön tietoisuuteen Herra Heinämäki -lastenohjelman rasistisen kuvaston. Ohjelmassa valkoinen suomalainen esittää Amerikan alkuperäiskansojen edustajaa kasvot maalattuina ja sulkapäähine päässään.

Keskustelu kulttuurisesta omimisesta ja alkuperäiskansojen kohtaamasta rasismista nosti myös saamelaisasiat puheenaiheeksi niin sosiaalisessa mediassa kuin iltapäivälehdissäkin. Twitterissä moni kiitteli Laitia siitä, että tämä on opettanut saamelaisuudesta enemmän kuin suomalainen koulutusjärjestelmä ikinä.

Vähemmistöaktivismi vie kuitenkin valtavasti voimavaroja. Liian moni olettaa, että vähemmistöaktivisti on halukas toimimaan kävelevänä vähemmistöensyklopediana koko ajan. Harva pysähtyy miettimään, miltä jatkuvalla syötöllä tulevat, henkilökohtaiset ja joskus loukkaavatkin kysymykset niiden vastaanottajasta tuntuvat.

Tarve vähemmistöaktivismille on kuitenkin olemassa. Sitä tarvitaan, jotta julkiseen keskusteluun nousevat myös sorrettujen ja marginaaliin jäävien äänet.

Mutta kun valtaväestön tietoon nousee jonkin vähemmistön edustaja, tämän harteille kasataan kohtuuton määrä vastuuta. Siinä missä jo kliseeksi kuluneet valkoiset heteromiehet ovat yksilöitä, vähemmistöön kuuluvat edustavat aina itsensä lisäksi myös niin sanottua yhteisöään.

Petra Laitin tehtävä ei kuitenkaan ole valistaa meitä saamelaisuudesta.

Vähemmistöiltä edellytetään keskustelua enemmistön ymmärryksen lisäämisen nimessä. Vähemmistön on tehtävä valistustyötään myös tilanteissa, joissa heidän itsemääräämisoikeuttaan tai oikeuttaan olemassaoloon ei kunnioiteta. Muuten enemmistö ei ikinä opi.

Silti se, ettei enemmistöllä ole tietoa saamelaisista, transsukupuolisista tai muista vähemmistöistä, on vähemmistöjen oma vika. Vähemmistöjen pitäisi vastata kun kysytään, ja kertoa kun halutaan tietää – ei oikeaa termistöä ja suomalaisen sorron historiaa muuten opita.

Eivätkö Google ja kirjastot ole enemmistölle tuttuja konsepteja?

Vähemmistöt eivät ole täällä sinua varten, eikä vähemmistöjen tehtävä ole argumentoida enemmistöä puolelleen. Kun on kyse ihmisoikeuksista, sivistämisen taakka ei voi painaa ainoastaan vähemmistön harteilla.

Vähin mitä sinä voit vähemmistöjen eteen tehdä, on käydä keskustelua heidän ehdoillaan. Kuunnella silloin, kun he haluavat puhua ja olla vaatimatta vastauksia maailman kaikkiin vähemmistöasioihin liittyviin kysymyksiin.